Mitähän Torsti papukaijalle kuuluu, mietin pari päivää sitten ja survaisin crocsit jalkoihin ja nutun niskaan. Eihän tässä kannata miettiä, nousin pyörän selkään ja polkaisin Viherlandiaan.
‒ Mikä ihmeen valo se siellä häkissä oikein vilkkaa? Sitten huomasin kyltin, johon oli kirjoitettu Älä häiritse luovan työn tekijää
‒ Älkää häiritkö, mitä, mitä se Torsti oikein siellä puuhaa?
‒ Et sää dorka näe, mä sometan.
‒ No huomasin että täällä ledivalot vilkkaa kuin jouluna kävelykadulla. Onko Torsti löytänyt tipuja netistä?
‒ Jep, eikä mitä vaan tipuja, vaan kokonaisen pullasorsapopulaation.
‒ Niin, sehän tiedetään että olet perinyt paljon massia, mutta eihän pullasorsat muuta mihinkään Suomesta.
‒ Ei nii, mut sehän tässä se villakoiran ydin juur onkin. Mä olen alkanu opettaa niitä. Oot sää kundi koskaan kuullu sellaisesta kun osallistava pedagogiikka ja autenttinen oppimisympäristö? No mä arvaan että sulla opiskelut meni juur niin, että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
‒ Kieltämättä, tuo tuli minullakin ensin mieleen, mutta mitä sinä niitten sorsien kanssa puuhaat?
‒ No ensin me laitettiin tää tekniikkapuoli kuntoon. Sorsat lainasi muutaman riistakameran ja sijoitteli ne sopivasti lammen rantaan. Tietokoneverkko saatiin kuntoon paikalliselle pesäpallostadionille, eihän ne niitä käytä kun kerran viikossa.
‒ Mielenkiintoista, mutta mitä se osallistava pedagogiikka oikein tarkoittaa?
‒ Me sometetaan sorsien kanssa ja yhdessä mietitään, miten järkätään polunvarren ympäristö sellaiseks, että joka mummu pysähtyy syöttää sorsia. Se on sellasta oppimisympäristösuunnittelua.
‒ Jaa, no nythän mä arvaan, että pullasta tässä onkin kyse.
‒ Jep, se on kuule kamala olotila sorsaäidillä, kun se talvella pyörii lasten kanssa siinä pari metriä kanttiisa olevassa sulassa vesilammikossa ja ihmistä painaa ohi hodaria syöden. Siinä meinaan alkaa nokka toimimimaan.
‒ No nythän mä hokasin, ettäTorsti opettaa sorsia kerjäämään.
‒ Et viittis olla noin rahvas. Oletkos nähny kerjäläisiä talvella Suomessa, juu en minäkään. Me on vähän opeteltu taktiikoita sorsien kanssa ja järkätty otolliset pysähdyspaikat. Autenttisessa ympäristössä oppiminen on menny aika hyvin perille. Mullakin on alkanu elopaino nousee viimeaikoina herkkujen painosta. Sorsat jättää kaikki pähkinät mulle.
‒ Kyllä on maailma kehittynyt, kun papukaijat opettaa pullasorsia huijaamaan ihmisiä. Minä nostaisin hattua sinulle, jos olis hattu, mutta täytyy lähteä minunkin vähän opiskelemaan.
‒ Juu, ei tekis sullekkaan pahaa, moro.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti