Oppimistyylit ja psykodraama

Oppimistyylillä tarkoitetaan tapaa hankkia ja käsitellä tietoa. Henkilöt lähestyvät eri tavalla opittavaa asiaa, jäsentäen sitä kukin omalla tavallaan. Yleensä valtaoppimistyyliksi tulee tyyli, jonka avulla opittu asia opitaan parhaiten. Oma tyyli kehittyy koko elinajan. Se muokkautuu oppimistilateiden ja oppimisympäristöjen mukaan. 

Auditatiivinen oppimistyyli:

Henkilö oppii parhaiten kuuloaistin avulla. Auditiivinen tyyppi käyttää sisäistä puhetta: hän kuulee kysymyksen, toistaa sen mielessään, vastaa siihen mielessään ja vastaa sitten ääneen. Tämä saattaa ärsyttää visuaalisia ja kinesteettisiä tyyppejä, jotka ovat nopeampia. Auditiivinen ihminen oppii kuuntelemalla ja hän kiinnittää huomiota äänenpainoihin, taukoihin ja sävyihin. Auditiivinen ihminen nauttii hiljaisuudesta. (Repo & Nuutinen 2003, 36-37.) 

Visuaalinen oppimistyyli:

Visuaalisen henkilö oppii hahmottamalla tietoa erilaisista kuvioista, taulukoista ja miellekartoista näkömuistin avulla. Hän lukee mielellään, piirtelee muistiinpanoihin, mutta pitkästyy pikkutarkkaan selittämiseen. Hän on myös hyvä organisaattori (Repo &Nuutinen 2003, 35-36). 

Kinesteettinen oppimistyyli:

Kinesteettisesti henkilö oppii parhaiten kehon ja toiminnan kautta. Hän koskettelee ja kokeilee asioita. Hahmottavalle oppijalle havainnollistaminen on toimintaa, jota hänen täytyy päästä itse tekemään ja kokeilemaan. Testi oman oppimistyylin tunnistamiseen: http://www.humanic.fi/php/oppimistyylit.php. 

Psykodraaman määrittelyä ja mitä sillä halutaan käsitellä alla.

http://www.mopsi.org/psykodraama.html

Psykodraama on koulutetun ammattilaisen ohjauksessa tapahtuvaa luovaa ryhmätyötä, missä asioita käsitellään spontaanin draaman keinoin. Psykodraamassa käytetään improvisoituja roolityöskentelyjä; ryhmän jäsenet esittävät erilaisia tapahtumia ottaen näyttämöllä rooleja. Luovassa työskentelyssä voidaan näyttämölle tuottaa mitä tahansa tilanteita, tapahtumia ja tarinoita. Terapeuttisessa psykodraamassa päähenkilö esittää näyttämöllä omaa elämäänsä ja sisäistä maailmaansa. Eläytyvä työskentely tekee mahdolliseksi tunteiden purkamisen ja elämyksellisen puhdistautumisen, mutta myös asioiden ilmaisemisen, tutkimisen, harjoittelun ja korjaamisen. Jokainen ryhmään osallistuva voi työskennellä tuntien ohjaajan ja ryhmän tuen takanaan.

Psykodraaman tekemisessä olennaisia asioita ovat mm. virittäytyminen, spontaani itseilmaisu, kokemusten ja tunteiden jakaminen ryhmässä sekä työskentelyjen erittelevä läpikäyminen jälkikäteen tapahtuvassa prosessointi-istunnoissa. Psykodraamaa käytetään mm. terapiassa, kasvuryhmissä, kasvatuksessa ja koulutuksessa sekä yhteiskunnallisten kysymysten käsittelyssä. Psykodraamassa yhdistyvät tarinoiden kertomisen perinne, spontaani leikki ja itseilmaisu sekä vuorovaikutuksen ja ryhmäprosessoinnin avulla tapahtuva ilmiöiden tutkiminen. Psyykkisen työskentelyn tukena ovat terapeuttiset teoriat ja pohdinnat.

Psykodraamalliset menetelmät ovat hyvin tehokkaita ja intensiivisiä. Siksi niiden soveltaminen edellyttää hyvää ammattitaitoa ja turvallista etiikkaa. Ohjaajien on oltava työhönsä asianmukaisen koulutuksen saaneita ammattilaisia. Suomessa on käytössä yksityiskohtaiset eettiset ohjeet psykodraaman soveltamiselle. Niiden noudattamista valvotaan ammattieettisessä toimikunnassa. Kaikkein olennaisimpia eettisiä periaatteita ovat luottamuksellisuus, vapaaehtoisuus, ilmaisun vapaus, hyväksikäytön ja vahingoittamisen estäminen sekä tasa-arvo ja kuulluksi tuleminen. Psykodraaman kantava idea on se, että kukin voi vuorollaan tulla nähdyksi, ymmärretyksi ja hyväksytysti omana itsenään ilman haavoittamisen, hylkäämisen tai hyväksikäytön pelkoa.
 

Psykodraama soveltuu parhaiten juuri kinesteettiselle oppijalle. Hän saa toimia ja kosketella. Psykodraama on intensiivistä ja vaatii ammattitaitoisen ohjaajan. Eettiset säännöt tulee tuntea.