Erilaisuus ja ennakkoluulot

Erilaisuuden ja ennakkoluulojen lieventäminen on otettava huomioon jo oppilaitosten toimintakulttuureissa, koska se vaikuttaa oppilaan minäkuvan muodostumiseen ja sosiaalisten taitojen kehittymiseen (Salmenkangas 2005, 9). Mitä suvaitsevaisuudella, ennakkoluulolla ja erilaisuudella tarkoitetaan? Erilaisia määritelmiä on koottu alle eri lähteistä: 

Suvaitsevaisuudella tarkoitetaan sitä, että kunnioitetaan ihmisarvoa ja ihmisiä tasa-arvoisesti

uskonnosta, ihonväristä, kulttuurista, kansallisuudesta, iästä, sosiaalisesta

asemasta, terveydentilasta tai seksuaalisesta suuntautuneisuudesta riippumatta.

Suvaitsevaisuuteen kuuluu se, että suhtaudutaan avoimesti ja ennakkoluulottomasti

toisiin ihmisiin ja hyväksytään erilaisia mielipiteitä ja ajatuksia. (Koivisto – Sainio 2001.)

 Eilola määrittelee suvaitsevaisuuden väljäksi käsitteeksi. Suvaitsevaisuus mahdollistaa

ihmisen harjoittamaan uskontoaan ja elämäntapojaan ilman, että hänen oikeuksiaan

rajoitetaan. Suvaitsevaisuus edellyttää neutraaleita asenteita. Suvaitsevaisuuteen kuuluu

neutraali suhtautuminen uskontoon, elämäntapoihin, kulttuureihin, ikäeroihin sekä etniseen syntyperään. (Eilola 2003, 9.) 

Rautiaisen mukaan suvaitsevaisuuden edistämistyössä pyrkimyksenä on puuttua

koulussa suvaitsemattomuutta aiheuttaviin tekijöihin, kuten ennakkoluuloiseen

ajatteluun ja sen ilmenemismuotoihin. Erilaisuuden hyväksyminen,

monikulttuurisuuden tunnustaminen sekä syrjinnän vastaisten käytäntöjen kehittäminen

kuuluvat suvaitsevaisuuskasvatukseen. (Rautiainen 2004, 69.)  

Suvaitsevaisuuteen kasvaminen edellyttää aitoja kontakteja erilaisten ryhmien välillä sekä kiinnostusta saada ja jakaa oikeaa ja tarpeellista tietoa eri ryhmien tavoista ja kulttuurista (Honkala 1999, 64). Toiminnalliset kertamme käsittelivät suvaitsevaisuutta. Käsittelimme toimintakerroilla oppilaiden kanssa pääosin ennakkoluuloja ja erilaisuutta, jotka olivat suvaitsevaisuusteemaan kuuluvia alueita. Lähestyimme suvaitsevaisuutta erilaisuuden

kautta myönteisessä mielessä. Aiheenamme ei ollut monikulttuurisuus, vaan ihmisten erilaisuus ja siihen suhtautuminen. 

Ennakkoluuloilla tarkoitetaan oletuksia, joita syntyy ennen kuin henkilö on saanut asiasta oikean tiedon. Ennakkoluulo syntyy, kun henkilöllä ei ole jostain asiasta tietoa, vaan hän perustaa mielipiteensä oletuksiin. (Salmenkangas 2005, 16.) Ennakkoluulot ovat myös etukäteen muodostettuja ja yksinkertaistettuja suhtautumisia asioihin ja ihmisiin. Ennakkoluulot ovat mielikuvia, joita henkilöllä on ennen oikeaa tietoa. (Wahlström 1996, 72.)  

Ennakkoluulot ovat usein kielteisiä. Ennakkoluulot eivät yleisesti ole paha asia, jos henkilö on valmis uuden tiedon saatuaan muuttamaan asenteitaan. Ihminen, joka ajattelee hyvin ennakkoluuloisesti, ei aina anna tilaa muille kuin ennakkoluuloja tukeville ajatuksille eikä hän näin pääse ennakkoluuloistaan eroon. Läheisenä käsitteenä ennakkoluuloihin liittyy stereotypia, joka tarkoittaa henkilön tai jonkin asian yleistämistä tietynlaiseksi ilman että on tietoa siitä, mikä on totta. (Salmenkangas 2005,16.) Usein ihmisillä on kielteisiä ennakkoluuloja erityisesti yhteiskunnassa huonommassa asemassa olevia, uhkaavia sekä keskenään kilpailevia ihmisryhmiä kohtaan (Wahlström 1996, 76). 

Ennakkoluulot eivät liity pelkästään rasistiseen ajatteluun, mutta ne voivat olla rasistisen ajattelun taustalla olevia tekijöitä. Tietämättömyys saattaa myös johtaa siihen,

että ihminen syrjii henkilöitä, joita kohtaan hänellä on ennakkoluuloja. Ennakkoluulot

muokkaantuvat ihmisen eläessä sosiaalisessa ympäristössään, ne eivät siis ole

muuttumattomia. Jos ihminen tunnistaa omat ennakkoluulonsa, hän voi myös itse

vaikuttaa niihin. Ennakkoluulojen muuttamista voi auttaa uuden tiedon hankkiminen,

erilaisuuden hyväksyminen sekä omien ennakkoluulojen pohdiskeleminen. (ETNAprojekti 1999.) 

Erilaisuuden näkemiseen määritellään kaksi ääripäätä. Toinen on erilaisuutta korostava

lähestymistapa, jossa erilaisuus nähdään normaalista poikkeavana eikä vähemmistöjä

suvaita. Toisessa ääripäässä myönnetään kaikkien olevan erilaisia ja sallitaan kaikkien

ihmisten erilaisuus. Yhteiskunnassamme erilaisuuden kohtaaminen voi olla hyvinkin

haasteellista, koska usein kohtaamisessa on taustalla ennakkoluuloja ja tiettyjä

toimintamalleja. Erilaisuus korostuu varsinkin vähemmistöjä kohdatessa. Vähemmistöjä voivat olla esimerkiksi etniset tai seksuaaliset ryhmät. (Salmenkangas 2005:12,14,17.)

 

Oppilaitoksen tehtävä on siirtää kulttuuriperintöä eteenpäin toimintakulttuurissaan seuraaville sukupolville sekä edistää elinikäistä oppimista ja kriittisen ajattelun kehittymistä. Suomessa asui vuonna 2012 tilastokeskuksen mukaan vakituisesti ulkomaalaistaustaisia henkilöitä eri maista 195 500. Voimme sanoa että jonkinlainen kansojen sulatusuuni on tullut Suomeenkin. Erilaiset kulttuurit kohtaavat valtakulttuurin ja joko sulautuvat tai törmäävät toisiinsa. Oppilaitosten luokanohjaajat toimivat isossa osassa törmäyspuskureina lieventämässä törmäysten haittavaikutuksia. Wahlströmin mukaan on kolme vaihetta edetä suvaitsevaisuudessa, pitää:

1.      Tuntea itsensä ja oma kulttuurinsa

2.      Tunnistaa oppilaiden lähellä oleva erilaisuus

3.      Tutustua johonkin ennalta tuntemattomaan vieraaseen kulttuuriin  

Haastattelu on yksi tapa tutustua toiseen ihmiseen ja hänen lähtökohtiinsa. Olen itse haastatellut Pietarista Suomeen muuttanutta opiskelijaa. Minua kiinnostivat hänen syyt Suomeen muuttamiseen. Ainakin omat ennakkoluulot ja asenteeni saivat uutta tietoa asiasta ja opin arvostamaan toisella tapaa venäläistä maahanmuuttajaa. Emme aina voi tietää taustoja muuttamispäätöksen takaa. Tässä tapauksessa tieto ei lisännyt tuskaa vaan vähensi sitä. 

Yhteistoiminnallinen oppiminen voisi hyvinkin toimia vähentämään ennakkoluuloja vieraista kulttuureista. Omakohtaisena kokemuksena ottaisin hauskan ja kiinnostavan tavan oppia yhdessä jotain uutta vieraasta kulttuurista. Sain tilaisuuden olla mukana lomalla brasilialaisen zumba- ryhmän esityksessä hiekkarannalla pimenevässä illassa, aidossa tunnelmassa. Aluksi he näyttivät perusliikkeet ja sitten hakivat reilusti kädestä pitäen mukaan ihmisiä opetteleman liikkeitä. Pienen opetuksen jälkeen oppi meni perille ja kaikki saivat jonkinlaisen lähtötaidon perustaksi. Olihan se hauskaa, vauhtiin päässeet eivät olisi halunneet millään lopettaa.  

Projektityönä voisin antaa ryhmälle kirjoittaa aiheesta mistä olisi erilaisissa kulttuureissa eri käsitys. Tämän jälkeen ryhmissä voitaisiin keskustella eri näkemyksistä sumua raivaten kulttuureiden väliltä. 

Mielikuvaharjoittelut oheisessa linkissä on monta hyödyllistä ohjetta mielikutusmatkaa varten http://www.edu.fi/kulttuurit_tutuksi/mielikuvaharjoituksia/kulttuurit_opiskelussa.