torstai 19. syyskuuta 2013

Torsti tutkijana


Olin juuri saanut oikaistua itseni sohvalle, silmät luppasivat lupaavasti, raukeus täytti mielen ja pää painui tiukasti sohvatyynyä vasten. Da, da, dii, da, daa, kuka soittaa, juuri kun olin pääsemäisilläni uneen.

‒ Halloo, kuka soittaa?

‒ Se on Torsti, joka soittaa. Kuule minulla on nyt sinulle elämäsi tilaisuus tehdä tiedettä.

‒ Vaikuttaa mielenkiintoiselta, minä laitan crocsit jalkaan tulen Viherlandiaan.

‒ No se kävi kerrankin nopeasti. Tästä taitaa kuule tulla tieteen läpimurtopäivä.

 

Vai on Torsti alkanut leikkiä tutkijaa, sille on päästävä nauramaan, ajattelin ja painoin crocsit jalkaan. Viherlandiassa minut ohjattiin koulutussiipeen. Käytävän seinillä olissa julisteissa luki, Vain muutos on pysyvää, tai Tietoyhteiskunta meni jo, älä ole ongelma sille vaan hanki asiantuntijuus Meemi Torsti tutkimus- ja opetuskeskuksessa. Astun sisälle tutkimuskeskukseen ja siellä valkotakkinen papukaija Torsti tuijotti mietteissään tietokoneen kuvaruutua.

 

‒ No mitäs se Torsti siltä näkee, puluja vai?

‒ Tsot, tsot, äläs ny heti ala bousaa. Tää on syvää luotaavaa tutkimista. Hyvä kun tulit ajoissa. Menes istumaan tuohon. Äläkä tsiigaa typeränä siinä kuin tontinostaja. Täällä tehdään tiedettä.

‒ Mitä täällä oikein tutkitaan?

‒ Se voi tietysti mennä sinulla hilseen yli, ettei se hipaise, mutta täällä tutkitaan Tutkivan oppimisen teoriaa. Ihmisellä on rajallinen kyky käsitellä tietoa. Tarkoitus on ymmärtää miten esimerkiksi sinä toimit samanaikaisesti sekä fyysisenä, että henkisenä olentona. Kurkattais sun ihmismielen eri ulottuvuuksiin ja katsottais kohtaavatko ne siellä toisensa, vaikka vähän kyllä epäilen.

‒ Älä kuule Torsti epäile. Minulla ei ole mikkihiiritutkintoa. On tässä sentään sen verran päätä teroitettu meilläkin. Annetaas mennä, mitä tässä tehdään?

‒ Älä nyt polta proppuja ennen kun päästään asiaan. Tutkimuksen nimi on Täyden pään ongelma.

‒ Mitään en ole ottanut.

‒ No se tästä vielä puuttuis. Tutkimuksen ulkoinen validiteetti kärsisi. Otas toi kynä oikeaan käteen ja tää vetokahva vasempaan. Tsiikka muuten tänne eteen täällä juoksee sanoja. Ja huomaa tämä heiluri, joka heiluu sun nupin ohi. Kuuletsää täältä tulevan musiikin.

‒ Kaikki selvää. Antaa mennä.

‒ No et sä ainakaan sgagaa. Tehdään yksi asia kerrallaan ja sitten lisätään laitteita. Kirjoita edessäs näkyvä sana muistiin ja kun se on tehty, vedät kahvasta ja väistät heiluria, pläts, mähän sanoin että väistä heiluria. Nyt sun naamas on aivan punainen väristä.

‒ Otetaahan alusta ja anna pyyhettä. Kirjoitan vaihtuvan sanan ylös, vedän kahvasta ja väistän heiluria. Helppoahan tämä on. Torsti lisätään vauhtia.

‒ Todetaan että tutkittava henkilö oppii helposti rutiininomaiset toiminnot. Toiminnot eivät vaadi tietoista tarkkaavaisuutta ja eivät siten kuormita työmuistia. Nyt tulee kysymys, mikä kappale soi taustalla?

‒ Enhän minä nyt sitä voi muistaa.

‒ No se minä arvasin. Kokeillaan syventää muistiprosessia. Sun pitäis katsella musiikkikappaleen aikana kuvia ja vetää niiden perustella musiikkikappaleista merkityksiä ja kehitellä niistä mielekkäitä assosiaatioita. Oletko valmis?

‒ Tämän valmiimmaksi ei voi tulla.

‒ Hienosti menee. No niin ota ne kuulokkeet jo pois korvilta. Kuuletko sinä?

‒ Niin, ne kappaleetko minun piti muistaa?

‒ No ei, sinä kirjoitat nyt kirjoitelman aiheesta Lintujen talviruokinta.

‒ Eihän tästä nyt tule mitään.

‒ Kuule annapas pännän luistella sillä paperilla, tai muuten sun naamas saa lisää väriä.

‒ Ja miten kirjoitus liittyy kokeeseen?

‒ Jätä se kuule viisaampien huoleksi. Mä vähän tutkin sun muistin rekonstruktiivista luonnetta. Koitas nyt palautella mielees kuulemasi Varpunen jouluaamuna kappale ja näkemäsi luontokuvat. Ihminen rakentaa mielessään tietynlaisia käsikirjoituksia, joiden perusteella ennakoidaan mitä tulee tapahtumaan. Sinäkään et tee monta kertaa samaa virhettä, onneksi.

‒ Siinäpä olisi tutkijalle tekstiä. Minä taidan tästä lähteä lukemaan päivän lehteä.

‒ Tuu huomenna kans.

‒ Mitäs silloin tutkitaan?

‒ Huomenna on vuorossa tyhmän pään ongelma, ja mä luulen että siinä sä pärjäät hyvin. Se on moro.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti