Draamapedagogiikkaa Newton`s Law II

Kaksi henkilöä tulee luokkaan, toisella on jalkapallo käsissään.

‒ Tässä on hyvä tila potkia palloa, annahan tulla.

Hän potkaisee pallon toiselle, joka potkaisee vastapalloa ja alkaa hyppiä toisen jalan varassa valittaen nilkkaansa.

‒ Voi vitsi kun vihlaisi, miten se noin voimakkaalle tuntui?

‒ Sinä potkaisit vastapalloon. Mitä arvelet jos minä potkaisin palloa noin 20 m/s nopeudella ja sinä annat pallolle vauhdin vastakkaiseen suuntaan 35 m/s, mikä voima sinun nilkkaan kohdistuu?

‒ Sellainen joka tuntui, mutta millä keinoin voiman saisi selville?

‒ Ensin tulee mieleen yksinkertaisesti Newtonin dynamiikan peruslaki, eli kappaleen saama kiihtyvyys on suoraan verrannollinen kappaleeseen vaikuttavaan kokonaisvoimaan ja kääntäen verrannollinen kappaleen massan. Myös kiihtyvyyden suunta on sama kuin kokonaisvoiman suunta.

‒ Ei me tiedetä kiihtyvyyttä, mutta nopeus voidaan arvioida helpommin.

‒ Kiihtyvyys voidaan ilmoittaa nopeuden aikaderivaattana. Mutta arvioidaan aika, missä pallon suunta vaihtuu. Kävisikö 0,01 s?

‒ Elikkä, puhutaan keskimääräisestä voimasta aikana ∆t.

‒ Silloin voimme soveltaa kaavaa keskimääräinen voima F on pallon massa kertaa nopeuden muutos delta v jaettuna muutokseen kuluneella ajalla delta t.

‒ Ja siitä voidaan ratkaista keskimääräinen voima. Laitahan taululle.

Opettajan tehokeinot viestinnässä

Kun puhutaan opettajan tehokeinoista, minulle tulee ensin mieleen, että jotain on vialla, pitää käyttää tehokeinoja. Oppimisympäristöhavainnoilla koin paikallisessa ammattiopistossa, että jokainen uusi ryhmä oli ilmapiiriltään erilainen ja opettaja otti asian huomioon, tai joutui ottamaan asian huomioon, onnistuen siinä vaihtelevasti. Palautetilanteessa tunnin jälkeen opettaja kertoi ryhmän olevan helppo opettaa ja ilmapiiri oli motivoitunut tai sitten hän totesi, että tätä tämä joskus on. Ryhmässä ei tarvitse olla kuin muutama henkilö, jotka omalla huonolla käytöksellään latistavat ilmapiirin puun ja kuoren väliin. Silloin pitää käyttää opettajan tehokeinoja.

Itse suhtaudun hieman skeptisesti pitkiin tarinoihin ja niiden toimivuuteen tilanteen rauhoittajana, ainakin teini-iän ohittaneille opiskelijoille kerrottaessa. Ehkä heihin tehoaa paremmin pienet letkautukset, joihin he ovat itsekin oppineet sosiaalisessa mediassa, minkä he kokevat huumorina. Saman asian olen itse huomannut sosiaalisessa mediassa erilaisten asioiden tykkäämisestä. Teinit tykkäävät, ilmoittavat tykkäämisensä aivan erilaisista julkaisuista kuin keski-ikäiset henkilöt. Peruskoululaiset ovat jo sitten oma kastinsa, mutta he kuuluvatkin jo nettisukupolvea seuraavaan sukupolveen ja heille oleminen on yhtä kuin tietokonepeli kavereiden kanssa. Teineillä jutun on kuitenkin oltava tunnetasolla, siinä on oltava rentoa aitoa meininkiä. Johtopäätöksenä arvioisin, että kannattaa olla mukana sosiaalisessa mediassa ja imeä sieltä vaikutteita vaikkapa lurkkaajana. Ehkä sieltä voin oppia opettajana olemisen ihanuuksia teinien kanssa toimiessa. Pääseminen vuorovaikutukseen ja avoimeen luottamukselliseen kanssakäymiseen on kaikkien etu, niin opettajan kuin oppilaiden.

Opettajan esimerkillinen kielenkäyttö tarttuu myös oppilaisiin. Sen olen jo itsekin oppilaana todennut, että mielenkiintoiset ja kiinnostavat puhetyylit ja äänenpainot kiinnittävät oppilaiden huomiota ja tarttuvat heidän puheisiin. Mielestäni ammattiopistoihin pitäisi saada maltillisempaa kielenkäyttöä. Jos joka toinen sana alkaa V- kirjaimella, kertoo se jonkin asteisesta motivaation puutteesta ja epäsosiaalisesta käyttäytymisestä. Monet valmistuvat asiakaspalvelutehtäviin ja asiakas tulee olemaan se tärkein lenkki heidänkin hyvinvointia ajatellen. Parturi-kampaajille opetetaan asiakaspalvelua kahtena vuotena, mutta autonasentajat ja metallipuolen oppilaat ovat tuskin kuulleet sanaa asiakaspalvelu. Tässä kohdassa korostaisin yrittäjyyskasvatuksen ottamista huomioon kaikessa opetuksessa. Siihen kuuluu hyvät käytöstavat, kielenkäyttö ja toisen huomioiminen. Opettaja on malli oppilaille.

Omassa äänenkäyttönsä on aina parannettavaa ja mieleen on tullut mennä puheviestinnän kurssille saamaan lisäopetusta esiintymiseen. Videon eteen en ole uskaltautunut, sekin voisi olla keino reflektoida omaa osaamistaan. Toinen kielenkäytön kompa on murre, josta en ole täysin päässyt eroon. Ne van ovat nuo savolaiset sanat niin kuvaavia joskus, että toistan niitä sellaisenaan. Samalla tapaan en tosin itsekkään ymmärrä rannikkoalueen Det skodaa- juttuja.

Tv- uutisten ja urheiluselostuksen analysointi oli mielenkiintoista ja opettavaista. Näki, että kielenkäyttöä ja viestintää voidaan oppia ja se tulee ottaa tilannekohtaisesti huomioon.

 

"Monet ihmiset puhuvat unissaan. Opettajat puhuvat toisten nukkuessa."

Tuntematon

Oma viestinnän kehityssuunnitelma

Lähden kehittämään omaa viestinnän kehittämissuunnitelmaani miettimällä viestintää yleisellä tasolla. Mitä viestintä on ja millaista on onnistunut viestintä? On sanottu, että merkitystä ei ole sillä mitä tarkoitetaan, vaan sillä mitä ymmärretään. Onnistuneessa viestinnässä sanoma ymmärretään lähettäjän tarkoittamalla tavalla (Repo, Nuutinen 1998 ,12-13). Vuorovaikutus on myös osa viestintää ja sen tulkintaa. Viestin lähettäjälle annetun palautteen avulla voidaan varmistaa viestin tulkinta oikeaksi tai vääräksi.

Olen monesti ihmetellyt liikkuessani eri puolella Suomea, miten eri tavalla ihmiset tulkitsevat puhetta. Murrealueelta poistuminen vaikka Kalajoelle tuo mukanaan hölmistyneen tunteen puheviestinnän jälkeen, että ymmärsikö vastaanottaja mitä todella tarkoitin? Aina ei ole taitoa varmistaa että menikö asia perille. Savolaisena parhaiten tulen ymmärretyksi oman murrealueen piirissä. Tosin löytyy niitäkin vääräleukoja, joita en itsekkään tajua, mutta lähinnä ne ovat yksittäisten sanojen tulkitsemisen vaikeutta. Pidän kykyäni sopeutua erilaisiin tilanteisiin hyvänä. Olen ehkä liiankin avoin ja siitä voi saada väärän käsityksen. Vaikka yritän vain olla aito ihminen, minusta tehdään helposti kauppias, joka myisi vaikka vanhan äitinsä. Ei silti, äidinpuolen geeneissä on kauppiaita ja ei setäänikään voi moittia huonoksi kauppiaaksi. Kierrätti minua tunnin katselemassa vanhoja toimistokalusteita ja sen jälkeen möi minulle elämäni kalleimmat yöpöydät.

Mikä on tavoitteeni opettajana, viestijänä oppimistilanteessa? Siitä tässä on nyt kyse. Ensimmäinen tavoite on tulla ymmärretyksi oikein, ja sen varmistaminen vuorovaikutuksella. Jos minä en pääse vuorovaikutustilanteeseen oppilaiden kanssa, olen silloin lähtöruudussa. Mistä se voi johtua, jos näin käy? Se voi kieliä luottamuksen puutteesta, viestijät eivät tunne vielä toisiaan. Aina voin avata vuorovaikutteista keskustelua kysymällä, mutta jos palaute tulee suoraan kysymättä ja juttu jatkuu siitä, niin olisin tosi mielissäni. Koska toinen tavoite voisi olla se, että viestinnästäni syntyy avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri, johon kaikki voivat osallistua tasapuolisesti. Hyvän oppimisilmapiirin saavuttaminen parantaa luokkahenkeä ja tekee opettajankin työnteosta mielekästä. Tarkoitus on että ryhmä oppii ja opettaja pystyy sen toteamaan vain vuorovaikutuksen keinoin.

Opettajan pitää olla myös hyvä kuuntelija. Hänen tulee sisäistää oppilaan sanomisen pääkohdat ja pystyä antamaan tukea sen jälkeen ongelmissa. Toisaalta valmiiden vastausten viestiminen ei ole järkevää, vaan ohjaava viestintä. Pidän omina vahvuuksina luovuutta ja periksiantamattomuutta. Toisen tasapuolinen huomioon ottaminen on myös vahvuuteni, jonka uskon lisäävän luottamusta vuorovaikutuksessa. On myös osattava pitää luottamus toista kohtaan. Ei kannata sanoa hölmöä, jos ei tiedä asiaa, kannttaa pitää joko suu kiinni tai tunnustaa ettei tiedä asiaa, mutta ottaa siitä selvää ja tosiaan ottaa selvää.

Lähiviestinnän kehityssuunnitelmani koskee opettajaharjoittelua keväällä ja siihen voisi tulla seuraavanlaisia otsikoita:

1.      Luota itseesi.

2.      Ole rehellinen itsellesi

3.      Älä vähättele kuulijaasi vaan pyri vuorovaikutukseen kaikkien kanssa. Sillä heillä on oppimiseen oikeus.

4.      Ota selvää toimintakulttuurista

5.      Ota vastaan palautetta

6.      Ota huomioon teknologia viestinnässä

7.      PIDÄ OMA SELKEÄ LINJA

8.      Muista että aina voit opiskella lisää ja oppia uutta

 

Uutistenlukijoiden ja urheiluselostajien äänenkäyttö

Uutistenlukijoilla jos kenelläkään tiedetään olevan selkeä, rytmikäs, luonnollinen ja hyvä sävelkulun omaava ääni. Uutistenlukijoiden ei tarvitse lukea uutissähkeitä paperista, vaan tekstit ovat luettavissa näyttöpäätteeltä. Tällöin katsekontakti pysyy koko ajan suoraan kameraan päin. Samalla ääniväylä pysyy avonaisena ja äänen muodostuminen on helppoa. 

Seitsemän uutiset 1.10.2013 klo 19.00 MTV3:lla ovat analysoimani uutiset. Merkillepantavia asioita ovat:

1.      Kaikki sanat lausutaan hyvin selvästi viimeistä n-kirjainta myöten

2.      Äänenkäyttö on hallittua ja äänenpainot eivät kovin paljon muutu korkeampaan tai matalampaan suuntaan

3.      Tauot asioiden kertomisen välillä ovat selkeitä. Tauot lisäävät uutisten tärkeyden astetta ja tuovat sille omat merkityksensä, jotka jämäköittävät käsiteltävää aihetta

4.      Eri uutistenlukijoilla on oma äänen sävelkulku. MTV3:n seitsemän uutisissa oli kaksi uutistenlukijaa, mies ja nainen, mutta heidän äänensä sopivat hyvin yhteen. Samantyyppinen sävelkulku ja artikulointi

5.      Eilen ei ollut havaittavissa uutistenlukijoiden oman tunnetilan tulemista mukaan uutisaiheita lukiessa. Ilmeisesti USA:n valtion virastojen kiinni meneminen ei aiheuttanut sen suurempia tunnekuohuja, että ne olisivat näkyneet uutistenlukijoiden äänenpainoissa

6.      Asiasisältöjen ilmentämistä puhetta nopeuttamalla tai hidastamalla ei eilen seitsemän uutisissa tapahtunut. Ehkä uutistenlukijan haastatellessa USA:n paikallisreportteria tapahtui pientä puheen hidastumista. Osittain se johtuu aikaviiveestä, joka tulee näkyviin haastattelun yhteydessä

7.      Virallisuus on kuitenkin osa uutisten luotettavuutta. Jos haluamme nauraa uutisille, tulee katsoa uutisvuotoa. Siinäkin uutisia on vain nimen yhteydessä.

 

Kiinnitin huomiota Presidentti Obaman nimen lausumiseen. Siinä pidetään pieni tauko O-kirjaimen jälkeen.

 

Seuraavaksi analysoin Antero Mertarannan jääkiekkoselostusta jääkiekon MM2012 kisoista.

 

1.      ”Loistava paikka ja kiekko on maa..alissa.” Mertarannan ääni nousee loppua kohden ja tulee lopussa suorana huutona. Sopii tilanteeseen on hienoa hehkutusta.

2.      ”Nyt alkaa Rantasalmen miehellä kädet toimia ja mikä se on tehdessä, kun tuleva isä harjoittelee vaipanvaihtoa.” Sanat tulevat ryöppynä, äänenpaino on rytmikäs ja tauoton.

3.      ”Ja Vilppula iskee 5-2 Suomelle. Nyt alkaa aueta se kuuluisa pullo. Nyt alkaa juusto olla liian kypsää. Käki kello käy kuin siinä kuuluisassa Uuno Turhapuro elokuvassa. Kun sen piti kukkua, se puhui aivan omiaan ja Uuno joutui hankalaan välikäteen.” Tässä maalissa puhe vaihtuu ja äänen käytössä on havaittavissa osin matalia ja korkeita kohtia.

4.      ”Kyllä siellä on 2-0. Nyt alkaa varista vaahteralehdet Kanadan paidasta. Ja mitä ystävät nyt tapahtuu? Kanada ottaa aikalisän. On niin sanotusti pupu pöksyssä. Sitä on oikein porukalla mietitty, mitä se on se kun on pupu pöksyssä. Se on juuri tätä.” Tämä on havainnollisuudessaan ja hauskuudessaan ylivoimaisesti parasta Mertarantaa. Ääni lähtee alhaalta rauhallisesti kiihdyttäen ja loppuun tulee jämäkkä toteamus hitaasti ”Se on juuri tätä.”

 

Urheiluselostajalle on tärkeää luoda äänen rytmillä ja äänen painoilla sopiva tilannekuva, tässä tapauksessa jääkiekko-ottelusta. Tilanne on toinen esimerkiksi suunnistuskilpailussa, jossa selostaja kuiskii metsän kätköistä juoksijoiden tietoa saapumisesta rastille.

Esimerkit, tarinat ja kehonkieli opetuksessa

Ajattelin aluksi että tästä minulla on paljon hyviä ja huonoja esimerkkejä. Olenhan teroittanut kynää koulunpenkillä lukuisia lukukausia. Parhaiten tulevat mieleen kuitenkin viimeisimmät opetustilanteet. Ehkä vanha behavioristisen bedagogiikan aika ei suosinut opettajaa, joka laittoi itsensä peliin huumorin ja esiintymisen avulla. Opettaja oli kaikkitietävä auktoriteetti, jota vain kuunneltiin ja vastattiin silloin kun opettaja jotain kysyi.

Luojan kiitos siitä on jo aikaa. Jälkiteollinen aika vaati omanlaisen oppimisen. Työntekijä opetettiin tekemään ja tottelemaan mitä hänelle sanottiin. Uusi nettisukupolven aika taas vaatii opettajaltakin melkoisia sirkustaitoja, jotta yömyöhään netissä pelaamista harjoittavat oppilaat saadaan pysymään hereillä oppitunneilla.

Aloitan kuitenkin tarinat Jyväskylän lyseon aikuislinjan ruotsinkielen lehtorista ja hänen tavastaan saada oppilaat hereille heti tunnin alussa. Hän laahusti luokkaan, kantoi käsilaukkua vasemmassa kädessä ja aloitti vaikeroinnin jo luokan ovella.

‒ Minä en jaksa enää. Huh, huh, olenko minä oikeassa luokassa? Pitikö teillä olla ruotsin kieltä?
Tässä vaiheessa kaikki seurasivat opettajan menoa luokan eteen silmä tarkkana ja kertoivat hänen olevan oikeassa paikassa. Opettaja saattoi pysähtyä ja aloittaa.

‒ Ette muuten ikinä arvaa, mitä minulle tänään tapahtui? Ja siitä alkoi lyhyt tarina, joka loppui aina toteamukseen, ‒ No senhän te arvaattekin, mitä sitten tapahtui? Tämän jälkeen hän istui hyvin vaivalloisesti huokaisten opettajan pöydän taakse ja nosti laukun aina oikealle puolelle ja jatkoi.
‒ Mihin me jäätiin, järjestäjä, kuka on järjestäjä? Mitä läksyjä meillä oli? Yleensä etupulpetin oppilas vastasi hänelle ja kertoi missä mennään. Tässä kohdassa opettaja kasvoi kymmen senttiä, hänen pää nousi, silmät katsoivat läpitunkevasti jokaista oppilasta ja terävät sanat alkoivat kuulua.
‒ Ja sieltä reunasta jonossa taaksepäin, luetellaan kappaleen uudet sanat.

Tässä vaiheessa kaikki oppilaat ja opettaja olivatkin työn touhussa. Sama toistui seuraavalla tunnilla. Jälkeenpäin muistelen niinkin hankalan ja huonosti motivoivan ruotsin kielen oppitunteja pelkällä lämmöllä. Onnistuin muuten kohtalaisen hyvin ruotsin kielen kirjoituksissa. Saattoi olla opettajassakin vikaa. Opettaja sai lukion rehtorin paikan Vantaalta ja jätti Jyväskylän.

 

Opettajan kehonkielen ja äänen käyttämisestä voin kertoa tarinan Saarijärven metsäkoululta, jossa osallistuin metsätalousyrittäjän ammattitutkinnon suorittamiseen näyttökokeena. Kymmeniä vuosia alalla ollut metsänhoitaja opettaja oli kaksimetrinen laajaharteinen vanttera mies, kuin tyvestä katkaistu pikkutukki. Kun hän saapui luokkaan, luokkahuone oli varsin matala, hän muistutti pientä jättiläistä. Hän tervehti kovalla äänellä luokkaa ja aloitti asian melkein siltä seisomalta. Puhetta tuli ja tuli tauotta. Monisteet hän jakoi aina henkilökohtaisesti jokaiselle puhuen koko ajan. Kunnes tuli hiljaisuus, hän istui opettajan pöydän taakse ja sanoi.

‒ Nyt on teidän vuoro kertoa, mitä havaintoja teillä asiasta on?
Yleensä oli pitkä hiljaisuus, kukaan ei keksinyt jutun juurta, kunnes joku kertoi omista kokemuksistaan. Opettaja ei vieläkään puhunut, vaan toiset saivat joko kommentoida edellistä kertojaa, tai kertoa uuden kokemuksen asiasta. Sitten riittävän monen kommentin jälkeen metsänhoitaja opettaja korotti äänensä ja yhteen veti ajatukset ja antoi oman esimerkkinsä aiheeseen. Esimerkkejä hänellä riittikin omista metsistään, joita löytyi ympäri Suomea 400 ha.
 

Odotan jo nyt innolla illan luentoa, joka alkaa tänään klo 16.15 Jyväskylän Agorassa, missä on meneillään viestinnän kurssi sosiaalisesta mediasta viestinnän ja vuorovaikutuksen näkökulmasta. Nuori opettaja hallitsee hienosti isossa tilassa opettamisen, oppilaille, joita saattaa olla läsnä yli sata, jopa kaksi parhaimmillaan. Kaksi videoprojektoria heijastaa salin eteen, ensimmäinen luentomuistiinpano ja toinen interaktiivisen mikroblogin. Nettisukupolvi voi osallistua tuntiin laittamalla mikroblogeja luennon Twitter-sivuille. Jotka saattavat mennä lopputunnista tosin opettajan sanoja mukaillen, kiimasivustoiksi. Eli opettaja pystyy omalla kehonkielellään pitämään luennon innostavana ja mielenkiintoisena omalla käytöksellä ja energisyydellä.

Ohjaaja tullee hyvissä ajoin virittelemään lukuisia viestintälaitteitaan suureen luentosaliin. Sali täyttyi kohtalaisen hyvin, vaikka luennoilla käyntipakkoa ei ole. Hän käyttää äänentoistolaitetta, mikä on luonnolliselta isossa tilassa. Hän ottaa tilanteen haltuun kertaamalla ja kyselemällä kuulijoilta ensin edellisen luennon tärkeimmät asiat. Hän liikkuu salin edessä koko ajan, jo siksi että välillä piti käydä vaihtamassa näytöltä materiaalia, mutta hän huomio ison salin molemmat puolet ja pitää katsekontaktin kerallaan yhteen osaan luokkaa. Kehonkieli on isoon tilaan sopiva. Hän puhui käsillä hyvin korostetusti, kuin italialaiset ja liikkuu puhuessaan koko ajan.

Hauskana yksityiskohtana voin mainita kaveri joka hyppi penkkirivien välillä alas eteen ja juoksi ovesta ulos. Twiittaukset olivat juoksijaan kohdistuvia ja ohjaaja halusi itsesekkin kokeilla hyppimistä ja tuolia ponnahduslautana käyttäen juoksi opettajan pöydälle mistä alkoi lähempänä projektorikangasta näytellä luentomuistiinpanoja. Juoksija saapui sisälle saliin ja ohjaaja juoksi ottamaan häntä kiinni, mutta ei saanut ja taas Twitattiin. Kahden tunnin luento ei käy missään kohdassa pitkäveteiseksi.

Oma arvio on että, jos ohjaaja ei olisi ollut niin energinen ja liikkuva, puolet oppilaista olisi joko nukkunut tai pelannut pelejä netissä. Nyt oppilaat keskittyivät Twittaamaan luennon aiheista ja muista huomioistaan. Ohjaaja huomio omalla humoristisella tavalla tweetit.

Ongelmana havainnollistaminen luokassa

Tunnet opetettavan ja ohjattavan ryhmän henkilöiden erilaiset oppimistyylit. Sinun pitää saada oppi perille englannin kielen ääntämisessä, visuaalisen oppimistyylin omaavalle Ellille. Kalle taas on auditatiivinen oppija ja hänet pitää saada innostumaan suomen kielen säännöistä. Sokerina pohjalla on Olga, joka on hyvinkin liikkuvaista sorttia. Hänelle sinun on selvitettävä Suomen eduskunnan toimintaa.

Oppimistyylillä tarkoitetaan tapaa hankkia ja käsitellä tietoa. Henkilöt lähestyvät eri tavalla opittavaa asiaa, jäsentäen sitä kukin omalla tavallaan. Yleensä valtaoppimistyyliksi tulee tyyli, jonka avulla opittu asia opitaan parhaiten. Oma tyyli kehittyy koko elinajan. Se muokkautuu oppimistilateiden ja oppimisympäristöjen mukaan. 

Auditatiivinen oppimistyyli:

Henkilö oppii parhaiten kuuloaistin avulla. Auditiivinen tyyppi käyttää sisäistä puhetta: hän kuulee kysymyksen, toistaa sen mielessään, vastaa siihen mielessään ja vastaa sitten ääneen. Tämä saattaa ärsyttää visuaalisia ja kinesteettisiä tyyppejä, jotka ovat nopeampia. Auditiivinen ihminen oppii kuuntelemalla ja hän kiinnittää huomiota äänenpainoihin, taukoihin ja sävyihin. Auditiivinen ihminen nauttii hiljaisuudesta. (Repo & Nuutinen 2003, 36-37.) 

Visuaalinen oppimistyyli 

Visuaalisen henkilö oppii hahmottamalla tietoa erilaisista kuvioista, taulukoista ja miellekartoista näkömuistin avulla. Hän lukee mielellään, piirtelee muistiinpanoihin, mutta pitkästyy pikkutarkkaan selittämiseen. Hän on myös hyvä organisaattori (Repo &Nuutinen 2003, 35-36). 

Kinesteettinen oppimistyyli 

Kinesteettisesti henkilö oppii parhaiten kehon ja toiminnan kautta. Hän koskettelee ja kokeilee asioita. Hahmottavalle oppijalle havainnollistaminen on toimintaa, jota hänen täytyy päästä itse tekemään ja kokeilemaan. Testi oman oppimistyylin tunnistamiseen: http://www.humanic.fi/php/oppimistyylit.php.

 

Kyse on siitä, millä tavalla havainnollistamme opetusta. On hyvä suunnitella etukäteen tavoitteet sopivia keinoja käyttäen. Lähtötilanne on se että luokassa on monen tyylin oppijaa ja heidät kaikki tulee ottaa huomioon opetuksen havainnollistamisessa. Listataan erilaiset tavoitteet (Repo, Nuutinen 1998,89): 

          i.            Kiinnostuksen herättäminen, voidaan tehdä esimerkiksi musiikin, kuvien, videoiden, näytteiteiden, omakohtaisten demonstraatioiden, keskustelun, sitaattien, lehtileikkeiden, huumorin ja tarinoiden avulla.

        ii.            Virkistäminen, rentoutuminen ja mielikuvien luonti, tässä voi olla apuna suggestio, musiikki, rentoutumisharjoitukset, taukojumppa, kuvittelu, piirtäminen, värittäminen ja erilaiset leikit

      iii.            Ymmärtäminen, hahmottaminen ja tiedon yhtenäistäminen, kuvat, kaaviot, piirrokset, näytteet, haastattelut, piirtäminen, rakentelu, kokeilu ja selailukalvot

      iv.            Kokonaisuuden esittäminen, kertaus ja muistin virkistys, sisällysluettelo, mind map, kaaviot, tehtävät ja keskustelu

        v.            Toiminnan ja osallistumisen aktivointi, porinaryhmät, haastattelu, leikit, kilpailut, tehtävät ja älypähkinät

      vi.            Muistiinpanon helpottaminen, ydinsanat ja jäsentelyt näkyviin, tekstikalvot, taulun käyttö, sanelu, täydennettävät monisteet ja selailukalvot

 

Visualinen oppija Elli hahmottaa ja muistaa parhaiten kuvien avulla tapahtuvan havainnollistamisen. Englanninkielen ääntämisessä Elille on apua tietokoneohjelman avulla tapahtuvasta sanojen ääntämisharjoittelusta, jossa aiheeseen liittyvä kuva ja ääntämisohje ovat mukana. Ääntämisharjoittelua ja muistamista voi viedä eteenpäin näyttämällä vain kuvan. 

Luokka voi myös seurata englantilaisia sarjoja tai elokuvaa ja tehdä toistoja sanojen ääntämisestä. Samaa voi tehdä myös kotona joko TV:n tai tietokoneen näytöltä.

 

Kalle oli kuuntelija. Luokan ohjaaja voi aluksi kerrata suomen kieliopin sääntöjä. Ryhmille jaetaan sääntöpaketit joista he tekevät esimerkit. Ryhmät lukevat säännön ja esimerkin toisille ryhmille. Toinen tapa on antaa oppilaiden kuunnella äänikirjoja ja löytää sieltä esimerkkejä suomenkielen säännöistä.

 

Olga tykkää toiminnasta ja paras tapa oppia Suomen eduskunnan toimintaa on järjestää luokkaan eduskunnan kyselytunti. Valitaan puhemies ja ministerit. Edustajat voivat jakautua vasemmistosta oikeistoon ryhminä. Puhemies johtaa kyselytuntia ja kopauttaa nuijaa. Kyselytunnin päätteeksi voidaan kerrata eri toimijoiden tehtäviä eduskunnassa.

 

 

Torsti tutkijana

Olin juuri saanut oikaistua itseni sohvalle, silmät luppasivat lupaavasti, raukeus täytti mielen ja pää painui tiukasti sohvatyynyä vasten. Da, da, dii, da, daa, kuka soittaa, juuri kun olin pääsemäisilläni uneen.

‒ Halloo, kuka soittaa?

‒ Se on Torsti, joka soittaa. Kuule minulla on nyt sinulle elämäsi tilaisuus tehdä tiedettä.

‒ Vaikuttaa mielenkiintoiselta, minä laitan crocsit jalkaan tulen Viherlandiaan.

‒ No se kävi kerrankin nopeasti. Tästä taitaa kuule tulla tieteen läpimurtopäivä.

 

Vai on Torsti alkanut leikkiä tutkijaa, sille on päästävä nauramaan, ajattelin ja painoin crocsit jalkaan. Viherlandiassa minut ohjattiin koulutussiipeen. Käytävän seinillä olissa julisteissa luki, Vain muutos on pysyvää, tai Tietoyhteiskunta meni jo, älä ole ongelma sille vaan hanki asiantuntijuus Meemi Torsti tutkimus- ja opetuskeskuksessa. Astun sisälle tutkimuskeskukseen ja siellä valkotakkinen papukaija Torsti tuijotti mietteissään tietokoneen kuvaruutua.

 

‒ No mitäs se Torsti siltä näkee, puluja vai?

‒ Tsot, tsot, äläs ny heti ala bousaa. Tää on syvää luotaavaa tutkimista. Hyvä kun tulit ajoissa. Menes istumaan tuohon. Äläkä tsiigaa typeränä siinä kuin tontinostaja. Täällä tehdään tiedettä.

‒ Mitä täällä oikein tutkitaan?

‒ Se voi tietysti mennä sinulla hilseen yli, ettei se hipaise, mutta täällä tutkitaan Tutkivan oppimisen teoriaa. Ihmisellä on rajallinen kyky käsitellä tietoa. Tarkoitus on ymmärtää miten esimerkiksi sinä toimit samanaikaisesti sekä fyysisenä, että henkisenä olentona. Kurkattais sun ihmismielen eri ulottuvuuksiin ja katsottais kohtaavatko ne siellä toisensa, vaikka vähän kyllä epäilen.

‒ Älä kuule Torsti epäile. Minulla ei ole mikkihiiritutkintoa. On tässä sentään sen verran päätä teroitettu meilläkin. Annetaas mennä, mitä tässä tehdään?

‒ Älä nyt polta proppuja ennen kun päästään asiaan. Tutkimuksen nimi on Täyden pään ongelma.

‒ Mitään en ole ottanut.

‒ No se tästä vielä puuttuis. Tutkimuksen ulkoinen validiteetti kärsisi. Otas toi kynä oikeaan käteen ja tää vetokahva vasempaan. Tsiikka muuten tänne eteen täällä juoksee sanoja. Ja huomaa tämä heiluri, joka heiluu sun nupin ohi. Kuuletsää täältä tulevan musiikin.

‒ Kaikki selvää. Antaa mennä.

‒ No et sä ainakaan sgagaa. Tehdään yksi asia kerrallaan ja sitten lisätään laitteita. Kirjoita edessäs näkyvä sana muistiin ja kun se on tehty, vedät kahvasta ja väistät heiluria, pläts, mähän sanoin että väistä heiluria. Nyt sun naamas on aivan punainen väristä.

‒ Otetaahan alusta ja anna pyyhettä. Kirjoitan vaihtuvan sanan ylös, vedän kahvasta ja väistän heiluria. Helppoahan tämä on. Torsti lisätään vauhtia.

‒ Todetaan että tutkittava henkilö oppii helposti rutiininomaiset toiminnot. Toiminnot eivät vaadi tietoista tarkkaavaisuutta ja eivät siten kuormita työmuistia. Nyt tulee kysymys, mikä kappale soi taustalla?

‒ Enhän minä nyt sitä voi muistaa.

‒ No se minä arvasin. Kokeillaan syventää muistiprosessia. Sun pitäis katsella musiikkikappaleen aikana kuvia ja vetää niiden perustella musiikkikappaleista merkityksiä ja kehitellä niistä mielekkäitä assosiaatioita. Oletko valmis?

‒ Tämän valmiimmaksi ei voi tulla.

‒ Hienosti menee. No niin ota ne kuulokkeet jo pois korvilta. Kuuletko sinä?

‒ Niin, ne kappaleetko minun piti muistaa?

‒ No ei, sinä kirjoitat nyt kirjoitelman aiheesta Lintujen talviruokinta.

‒ Eihän tästä nyt tule mitään.

‒ Kuule annapas pännän luistella sillä paperilla, tai muuten sun naamas saa lisää väriä.

‒ Ja miten kirjoitus liittyy kokeeseen?

‒ Jätä se kuule viisaampien huoleksi. Mä vähän tutkin sun muistin rekonstruktiivista luonnetta. Koitas nyt palautella mielees kuulemasi Varpunen jouluaamuna kappale ja näkemäsi luontokuvat. Ihminen rakentaa mielessään tietynlaisia käsikirjoituksia, joiden perusteella ennakoidaan mitä tulee tapahtumaan. Sinäkään et tee monta kertaa samaa virhettä, onneksi.

‒ Siinäpä olisi tutkijalle tekstiä. Minä taidan tästä lähteä lukemaan päivän lehteä.

‒ Tuu huomenna kans.

‒ Mitäs silloin tutkitaan?

‒ Huomenna on vuorossa tyhmän pään ongelma, ja mä luulen että siinä sä pärjäät hyvin. Se on moro.