Toisen asteen koulutus

Mietin nykyään usein, miten oppilaat saadaan motivoitumaan opiskelusta. Lukiossa olen pannut merkille outoa välinpitämättömyyttä opintoihin. Opettajalle jää tunne, että kouluun tullaan viettämään kavereiden kanssa vapaa-aikaa ja odottamaan ruokatuntia. Näinhän sen ei pitäisi mennä. Ei pidä unohtaa nuorten syrjäytymistä toisen asteen koulutuksesta.

Mikä motivoi nuorta opiskelussa? Siinä on hyvä kysymys. Tämän päivän Suomessa voit opiskella lukion jälkeen yliopistossa vuosia, saamatta ensimmäistäkään palkkaa. Ymmärrän täysin, että akateemista uraa arvostetaan ja toisaalta ammatillinen koulutus nähdään luusereiden päivähoitopaikkana. Jo yläasteella kuulee luokassa kommentteja oppilailta, että tuo menee amikseen, siitä tulee hyvä siivooja ja uran huipulla saattaa päästä siivoustyönjohtajaksi. No, eihän pieni kilpailu ole pahitteeksi, mutta kun sitä käytetään lyömiseen vyön alle, se jakaa oppilaat voittajiin ja häviäjiin. Teineillä, jotka ovat hyvin herkässä kasvuvaiheessa se johtaa pahimmillaan juuri eristäytymiseen, syrjäytymiseen ja turhautumiseen.

 

Raha motivoi mielestäni parhaiten ja siksi mietin, miksi toisen asteen koulutus ei voisi olla kaikille palkallista harjoittelua ja opiskelua lukion oppimäärään tähdäten. Työharjoittelu ja palkka saataisiin paikallisista yrityksistä. Samalla yritykset saisivat työvoimaa kasvamaan ja oppimaan mahdollisimman varhain. Eikä olisi nuorisotyöttömyyttä, joka näkyy joka keväisenä piikkinä koulujen loputtua.

Koulutyö ja harjoittelu jaksotettaisiin siten, että ryhmäkoot pysyisivät riittävän matalina. Jos esimerkiksi paikkakunnalla toimii tietotekniikan yritys olen varma, että halukkaita alalle suuntautuneita nuoria voi hakea harjoittelupaikkaa ja olla yritykselle hyödyksi palkkansa edestä. Työpaikalle se vaatii työhön perehdyttäjiä ja ohjaajia. siis työllistävä vaikutus.

Samalla periaatteella toimivia kouluja olivat teollisuusoppilaitokset ja konepajakoulut. Tällöin yritys antoi sekä teoreettista että käytännön työhön liittyvää opetusta yrityksen tiloissa ja oppilas sai tältä ajalta oppilaspalkkaa. Osa jäi yrityksen palvelukseen sen työntekijäksi ja osa jatkoi ylempiin oppiasteisiin. Siis todettu toimivaksi jo aiemmin. Nyt teoreettinen opetus järjestettäisiin oppilaitoksissa ja työharjoittelu yrityksissä, ellei yrityksellä ole jo olemassa opiskelutiloja.

Jo nyt Suomessa hakeudutaan eri puolilta erityislukioihin, joissa tähdätään jonkin alan jatko-opintoihin. Tämä jos mikä olisi parasta yrittäjyyskasvatusta.