torstai 17. lokakuuta 2013

Opettajan tehokeinot viestinnässä


Kun puhutaan opettajan tehokeinoista, minulle tulee ensin mieleen, että jotain on vialla, pitää käyttää tehokeinoja. Oppimisympäristöhavainnoilla koin paikallisessa ammattiopistossa, että jokainen uusi ryhmä oli ilmapiiriltään erilainen ja opettaja otti asian huomioon, tai joutui ottamaan asian huomioon, onnistuen siinä vaihtelevasti. Palautetilanteessa tunnin jälkeen opettaja kertoi ryhmän olevan helppo opettaa ja ilmapiiri oli motivoitunut tai sitten hän totesi, että tätä tämä joskus on. Ryhmässä ei tarvitse olla kuin muutama henkilö, jotka omalla huonolla käytöksellään latistavat ilmapiirin puun ja kuoren väliin. Silloin pitää käyttää opettajan tehokeinoja.

Itse suhtaudun hieman skeptisesti pitkiin tarinoihin ja niiden toimivuuteen tilanteen rauhoittajana, ainakin teini-iän ohittaneille opiskelijoille kerrottaessa. Ehkä heihin tehoaa paremmin pienet letkautukset, joihin he ovat itsekin oppineet sosiaalisessa mediassa, minkä he kokevat huumorina. Saman asian olen itse huomannut sosiaalisessa mediassa erilaisten asioiden tykkäämisestä. Teinit tykkäävät, ilmoittavat tykkäämisensä aivan erilaisista julkaisuista kuin keski-ikäiset henkilöt. Peruskoululaiset ovat jo sitten oma kastinsa, mutta he kuuluvatkin jo nettisukupolvea seuraavaan sukupolveen ja heille oleminen on yhtä kuin tietokonepeli kavereiden kanssa. Teineillä jutun on kuitenkin oltava tunnetasolla, siinä on oltava rentoa aitoa meininkiä. Johtopäätöksenä arvioisin, että kannattaa olla mukana sosiaalisessa mediassa ja imeä sieltä vaikutteita vaikkapa lurkkaajana. Ehkä sieltä voin oppia opettajana olemisen ihanuuksia teinien kanssa toimiessa. Pääseminen vuorovaikutukseen ja avoimeen luottamukselliseen kanssakäymiseen on kaikkien etu, niin opettajan kuin oppilaiden.

Opettajan esimerkillinen kielenkäyttö tarttuu myös oppilaisiin. Sen olen jo itsekin oppilaana todennut, että mielenkiintoiset ja kiinnostavat puhetyylit ja äänenpainot kiinnittävät oppilaiden huomiota ja tarttuvat heidän puheisiin. Mielestäni ammattiopistoihin pitäisi saada maltillisempaa kielenkäyttöä. Jos joka toinen sana alkaa V- kirjaimella, kertoo se jonkin asteisesta motivaation puutteesta ja epäsosiaalisesta käyttäytymisestä. Monet valmistuvat asiakaspalvelutehtäviin ja asiakas tulee olemaan se tärkein lenkki heidänkin hyvinvointia ajatellen. Parturi-kampaajille opetetaan asiakaspalvelua kahtena vuotena, mutta autonasentajat ja metallipuolen oppilaat ovat tuskin kuulleet sanaa asiakaspalvelu. Tässä kohdassa korostaisin yrittäjyyskasvatuksen ottamista huomioon kaikessa opetuksessa. Siihen kuuluu hyvät käytöstavat, kielenkäyttö ja toisen huomioiminen. Opettaja on malli oppilaille.

Omassa äänenkäyttönsä on aina parannettavaa ja mieleen on tullut mennä puheviestinnän kurssille saamaan lisäopetusta esiintymiseen. Videon eteen en ole uskaltautunut, sekin voisi olla keino reflektoida omaa osaamistaan. Toinen kielenkäytön kompa on murre, josta en ole täysin päässyt eroon. Ne van ovat nuo savolaiset sanat niin kuvaavia joskus, että toistan niitä sellaisenaan. Samalla tapaan en tosin itsekkään ymmärrä rannikkoalueen Det skodaa- juttuja.

Tv- uutisten ja urheiluselostuksen analysointi oli mielenkiintoista ja opettavaista. Näki, että kielenkäyttöä ja viestintää voidaan oppia ja se tulee ottaa tilannekohtaisesti huomioon.

 
"Monet ihmiset puhuvat unissaan. Opettajat puhuvat toisten nukkuessa."
Tuntematon

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti