Esimerkit, tarinat ja kehonkieli opetuksessa

Ajattelin aluksi että tästä minulla on paljon hyviä ja huonoja esimerkkejä. Olenhan teroittanut kynää koulunpenkillä lukuisia lukukausia. Parhaiten tulevat mieleen kuitenkin viimeisimmät opetustilanteet. Ehkä vanha behavioristisen bedagogiikan aika ei suosinut opettajaa, joka laittoi itsensä peliin huumorin ja esiintymisen avulla. Opettaja oli kaikkitietävä auktoriteetti, jota vain kuunneltiin ja vastattiin silloin kun opettaja jotain kysyi.

Luojan kiitos siitä on jo aikaa. Jälkiteollinen aika vaati omanlaisen oppimisen. Työntekijä opetettiin tekemään ja tottelemaan mitä hänelle sanottiin. Uusi nettisukupolven aika taas vaatii opettajaltakin melkoisia sirkustaitoja, jotta yömyöhään netissä pelaamista harjoittavat oppilaat saadaan pysymään hereillä oppitunneilla.

Aloitan kuitenkin tarinat Jyväskylän lyseon aikuislinjan ruotsinkielen lehtorista ja hänen tavastaan saada oppilaat hereille heti tunnin alussa. Hän laahusti luokkaan, kantoi käsilaukkua vasemmassa kädessä ja aloitti vaikeroinnin jo luokan ovella.

‒ Minä en jaksa enää. Huh, huh, olenko minä oikeassa luokassa? Pitikö teillä olla ruotsin kieltä?
Tässä vaiheessa kaikki seurasivat opettajan menoa luokan eteen silmä tarkkana ja kertoivat hänen olevan oikeassa paikassa. Opettaja saattoi pysähtyä ja aloittaa.

‒ Ette muuten ikinä arvaa, mitä minulle tänään tapahtui? Ja siitä alkoi lyhyt tarina, joka loppui aina toteamukseen, ‒ No senhän te arvaattekin, mitä sitten tapahtui? Tämän jälkeen hän istui hyvin vaivalloisesti huokaisten opettajan pöydän taakse ja nosti laukun aina oikealle puolelle ja jatkoi.
‒ Mihin me jäätiin, järjestäjä, kuka on järjestäjä? Mitä läksyjä meillä oli? Yleensä etupulpetin oppilas vastasi hänelle ja kertoi missä mennään. Tässä kohdassa opettaja kasvoi kymmen senttiä, hänen pää nousi, silmät katsoivat läpitunkevasti jokaista oppilasta ja terävät sanat alkoivat kuulua.
‒ Ja sieltä reunasta jonossa taaksepäin, luetellaan kappaleen uudet sanat.

Tässä vaiheessa kaikki oppilaat ja opettaja olivatkin työn touhussa. Sama toistui seuraavalla tunnilla. Jälkeenpäin muistelen niinkin hankalan ja huonosti motivoivan ruotsin kielen oppitunteja pelkällä lämmöllä. Onnistuin muuten kohtalaisen hyvin ruotsin kielen kirjoituksissa. Saattoi olla opettajassakin vikaa. Opettaja sai lukion rehtorin paikan Vantaalta ja jätti Jyväskylän.

 

Opettajan kehonkielen ja äänen käyttämisestä voin kertoa tarinan Saarijärven metsäkoululta, jossa osallistuin metsätalousyrittäjän ammattitutkinnon suorittamiseen näyttökokeena. Kymmeniä vuosia alalla ollut metsänhoitaja opettaja oli kaksimetrinen laajaharteinen vanttera mies, kuin tyvestä katkaistu pikkutukki. Kun hän saapui luokkaan, luokkahuone oli varsin matala, hän muistutti pientä jättiläistä. Hän tervehti kovalla äänellä luokkaa ja aloitti asian melkein siltä seisomalta. Puhetta tuli ja tuli tauotta. Monisteet hän jakoi aina henkilökohtaisesti jokaiselle puhuen koko ajan. Kunnes tuli hiljaisuus, hän istui opettajan pöydän taakse ja sanoi.

‒ Nyt on teidän vuoro kertoa, mitä havaintoja teillä asiasta on?
Yleensä oli pitkä hiljaisuus, kukaan ei keksinyt jutun juurta, kunnes joku kertoi omista kokemuksistaan. Opettaja ei vieläkään puhunut, vaan toiset saivat joko kommentoida edellistä kertojaa, tai kertoa uuden kokemuksen asiasta. Sitten riittävän monen kommentin jälkeen metsänhoitaja opettaja korotti äänensä ja yhteen veti ajatukset ja antoi oman esimerkkinsä aiheeseen. Esimerkkejä hänellä riittikin omista metsistään, joita löytyi ympäri Suomea 400 ha.
 

Odotan jo nyt innolla illan luentoa, joka alkaa tänään klo 16.15 Jyväskylän Agorassa, missä on meneillään viestinnän kurssi sosiaalisesta mediasta viestinnän ja vuorovaikutuksen näkökulmasta. Nuori opettaja hallitsee hienosti isossa tilassa opettamisen, oppilaille, joita saattaa olla läsnä yli sata, jopa kaksi parhaimmillaan. Kaksi videoprojektoria heijastaa salin eteen, ensimmäinen luentomuistiinpano ja toinen interaktiivisen mikroblogin. Nettisukupolvi voi osallistua tuntiin laittamalla mikroblogeja luennon Twitter-sivuille. Jotka saattavat mennä lopputunnista tosin opettajan sanoja mukaillen, kiimasivustoiksi. Eli opettaja pystyy omalla kehonkielellään pitämään luennon innostavana ja mielenkiintoisena omalla käytöksellä ja energisyydellä.

Ohjaaja tullee hyvissä ajoin virittelemään lukuisia viestintälaitteitaan suureen luentosaliin. Sali täyttyi kohtalaisen hyvin, vaikka luennoilla käyntipakkoa ei ole. Hän käyttää äänentoistolaitetta, mikä on luonnolliselta isossa tilassa. Hän ottaa tilanteen haltuun kertaamalla ja kyselemällä kuulijoilta ensin edellisen luennon tärkeimmät asiat. Hän liikkuu salin edessä koko ajan, jo siksi että välillä piti käydä vaihtamassa näytöltä materiaalia, mutta hän huomio ison salin molemmat puolet ja pitää katsekontaktin kerallaan yhteen osaan luokkaa. Kehonkieli on isoon tilaan sopiva. Hän puhui käsillä hyvin korostetusti, kuin italialaiset ja liikkuu puhuessaan koko ajan.

Hauskana yksityiskohtana voin mainita kaveri joka hyppi penkkirivien välillä alas eteen ja juoksi ovesta ulos. Twiittaukset olivat juoksijaan kohdistuvia ja ohjaaja halusi itsesekkin kokeilla hyppimistä ja tuolia ponnahduslautana käyttäen juoksi opettajan pöydälle mistä alkoi lähempänä projektorikangasta näytellä luentomuistiinpanoja. Juoksija saapui sisälle saliin ja ohjaaja juoksi ottamaan häntä kiinni, mutta ei saanut ja taas Twitattiin. Kahden tunnin luento ei käy missään kohdassa pitkäveteiseksi.

Oma arvio on että, jos ohjaaja ei olisi ollut niin energinen ja liikkuva, puolet oppilaista olisi joko nukkunut tai pelannut pelejä netissä. Nyt oppilaat keskittyivät Twittaamaan luennon aiheista ja muista huomioistaan. Ohjaaja huomio omalla humoristisella tavalla tweetit.

Ongelmana havainnollistaminen luokassa

Tunnet opetettavan ja ohjattavan ryhmän henkilöiden erilaiset oppimistyylit. Sinun pitää saada oppi perille englannin kielen ääntämisessä, visuaalisen oppimistyylin omaavalle Ellille. Kalle taas on auditatiivinen oppija ja hänet pitää saada innostumaan suomen kielen säännöistä. Sokerina pohjalla on Olga, joka on hyvinkin liikkuvaista sorttia. Hänelle sinun on selvitettävä Suomen eduskunnan toimintaa.

Oppimistyylillä tarkoitetaan tapaa hankkia ja käsitellä tietoa. Henkilöt lähestyvät eri tavalla opittavaa asiaa, jäsentäen sitä kukin omalla tavallaan. Yleensä valtaoppimistyyliksi tulee tyyli, jonka avulla opittu asia opitaan parhaiten. Oma tyyli kehittyy koko elinajan. Se muokkautuu oppimistilateiden ja oppimisympäristöjen mukaan. 

Auditatiivinen oppimistyyli:

Henkilö oppii parhaiten kuuloaistin avulla. Auditiivinen tyyppi käyttää sisäistä puhetta: hän kuulee kysymyksen, toistaa sen mielessään, vastaa siihen mielessään ja vastaa sitten ääneen. Tämä saattaa ärsyttää visuaalisia ja kinesteettisiä tyyppejä, jotka ovat nopeampia. Auditiivinen ihminen oppii kuuntelemalla ja hän kiinnittää huomiota äänenpainoihin, taukoihin ja sävyihin. Auditiivinen ihminen nauttii hiljaisuudesta. (Repo & Nuutinen 2003, 36-37.) 

Visuaalinen oppimistyyli 

Visuaalisen henkilö oppii hahmottamalla tietoa erilaisista kuvioista, taulukoista ja miellekartoista näkömuistin avulla. Hän lukee mielellään, piirtelee muistiinpanoihin, mutta pitkästyy pikkutarkkaan selittämiseen. Hän on myös hyvä organisaattori (Repo &Nuutinen 2003, 35-36). 

Kinesteettinen oppimistyyli 

Kinesteettisesti henkilö oppii parhaiten kehon ja toiminnan kautta. Hän koskettelee ja kokeilee asioita. Hahmottavalle oppijalle havainnollistaminen on toimintaa, jota hänen täytyy päästä itse tekemään ja kokeilemaan. Testi oman oppimistyylin tunnistamiseen: http://www.humanic.fi/php/oppimistyylit.php.

 

Kyse on siitä, millä tavalla havainnollistamme opetusta. On hyvä suunnitella etukäteen tavoitteet sopivia keinoja käyttäen. Lähtötilanne on se että luokassa on monen tyylin oppijaa ja heidät kaikki tulee ottaa huomioon opetuksen havainnollistamisessa. Listataan erilaiset tavoitteet (Repo, Nuutinen 1998,89): 

          i.            Kiinnostuksen herättäminen, voidaan tehdä esimerkiksi musiikin, kuvien, videoiden, näytteiteiden, omakohtaisten demonstraatioiden, keskustelun, sitaattien, lehtileikkeiden, huumorin ja tarinoiden avulla.

        ii.            Virkistäminen, rentoutuminen ja mielikuvien luonti, tässä voi olla apuna suggestio, musiikki, rentoutumisharjoitukset, taukojumppa, kuvittelu, piirtäminen, värittäminen ja erilaiset leikit

      iii.            Ymmärtäminen, hahmottaminen ja tiedon yhtenäistäminen, kuvat, kaaviot, piirrokset, näytteet, haastattelut, piirtäminen, rakentelu, kokeilu ja selailukalvot

      iv.            Kokonaisuuden esittäminen, kertaus ja muistin virkistys, sisällysluettelo, mind map, kaaviot, tehtävät ja keskustelu

        v.            Toiminnan ja osallistumisen aktivointi, porinaryhmät, haastattelu, leikit, kilpailut, tehtävät ja älypähkinät

      vi.            Muistiinpanon helpottaminen, ydinsanat ja jäsentelyt näkyviin, tekstikalvot, taulun käyttö, sanelu, täydennettävät monisteet ja selailukalvot

 

Visualinen oppija Elli hahmottaa ja muistaa parhaiten kuvien avulla tapahtuvan havainnollistamisen. Englanninkielen ääntämisessä Elille on apua tietokoneohjelman avulla tapahtuvasta sanojen ääntämisharjoittelusta, jossa aiheeseen liittyvä kuva ja ääntämisohje ovat mukana. Ääntämisharjoittelua ja muistamista voi viedä eteenpäin näyttämällä vain kuvan. 

Luokka voi myös seurata englantilaisia sarjoja tai elokuvaa ja tehdä toistoja sanojen ääntämisestä. Samaa voi tehdä myös kotona joko TV:n tai tietokoneen näytöltä.

 

Kalle oli kuuntelija. Luokan ohjaaja voi aluksi kerrata suomen kieliopin sääntöjä. Ryhmille jaetaan sääntöpaketit joista he tekevät esimerkit. Ryhmät lukevat säännön ja esimerkin toisille ryhmille. Toinen tapa on antaa oppilaiden kuunnella äänikirjoja ja löytää sieltä esimerkkejä suomenkielen säännöistä.

 

Olga tykkää toiminnasta ja paras tapa oppia Suomen eduskunnan toimintaa on järjestää luokkaan eduskunnan kyselytunti. Valitaan puhemies ja ministerit. Edustajat voivat jakautua vasemmistosta oikeistoon ryhminä. Puhemies johtaa kyselytuntia ja kopauttaa nuijaa. Kyselytunnin päätteeksi voidaan kerrata eri toimijoiden tehtäviä eduskunnassa.

 

 

Torsti tutkijana

Olin juuri saanut oikaistua itseni sohvalle, silmät luppasivat lupaavasti, raukeus täytti mielen ja pää painui tiukasti sohvatyynyä vasten. Da, da, dii, da, daa, kuka soittaa, juuri kun olin pääsemäisilläni uneen.

‒ Halloo, kuka soittaa?

‒ Se on Torsti, joka soittaa. Kuule minulla on nyt sinulle elämäsi tilaisuus tehdä tiedettä.

‒ Vaikuttaa mielenkiintoiselta, minä laitan crocsit jalkaan tulen Viherlandiaan.

‒ No se kävi kerrankin nopeasti. Tästä taitaa kuule tulla tieteen läpimurtopäivä.

 

Vai on Torsti alkanut leikkiä tutkijaa, sille on päästävä nauramaan, ajattelin ja painoin crocsit jalkaan. Viherlandiassa minut ohjattiin koulutussiipeen. Käytävän seinillä olissa julisteissa luki, Vain muutos on pysyvää, tai Tietoyhteiskunta meni jo, älä ole ongelma sille vaan hanki asiantuntijuus Meemi Torsti tutkimus- ja opetuskeskuksessa. Astun sisälle tutkimuskeskukseen ja siellä valkotakkinen papukaija Torsti tuijotti mietteissään tietokoneen kuvaruutua.

 

‒ No mitäs se Torsti siltä näkee, puluja vai?

‒ Tsot, tsot, äläs ny heti ala bousaa. Tää on syvää luotaavaa tutkimista. Hyvä kun tulit ajoissa. Menes istumaan tuohon. Äläkä tsiigaa typeränä siinä kuin tontinostaja. Täällä tehdään tiedettä.

‒ Mitä täällä oikein tutkitaan?

‒ Se voi tietysti mennä sinulla hilseen yli, ettei se hipaise, mutta täällä tutkitaan Tutkivan oppimisen teoriaa. Ihmisellä on rajallinen kyky käsitellä tietoa. Tarkoitus on ymmärtää miten esimerkiksi sinä toimit samanaikaisesti sekä fyysisenä, että henkisenä olentona. Kurkattais sun ihmismielen eri ulottuvuuksiin ja katsottais kohtaavatko ne siellä toisensa, vaikka vähän kyllä epäilen.

‒ Älä kuule Torsti epäile. Minulla ei ole mikkihiiritutkintoa. On tässä sentään sen verran päätä teroitettu meilläkin. Annetaas mennä, mitä tässä tehdään?

‒ Älä nyt polta proppuja ennen kun päästään asiaan. Tutkimuksen nimi on Täyden pään ongelma.

‒ Mitään en ole ottanut.

‒ No se tästä vielä puuttuis. Tutkimuksen ulkoinen validiteetti kärsisi. Otas toi kynä oikeaan käteen ja tää vetokahva vasempaan. Tsiikka muuten tänne eteen täällä juoksee sanoja. Ja huomaa tämä heiluri, joka heiluu sun nupin ohi. Kuuletsää täältä tulevan musiikin.

‒ Kaikki selvää. Antaa mennä.

‒ No et sä ainakaan sgagaa. Tehdään yksi asia kerrallaan ja sitten lisätään laitteita. Kirjoita edessäs näkyvä sana muistiin ja kun se on tehty, vedät kahvasta ja väistät heiluria, pläts, mähän sanoin että väistä heiluria. Nyt sun naamas on aivan punainen väristä.

‒ Otetaahan alusta ja anna pyyhettä. Kirjoitan vaihtuvan sanan ylös, vedän kahvasta ja väistän heiluria. Helppoahan tämä on. Torsti lisätään vauhtia.

‒ Todetaan että tutkittava henkilö oppii helposti rutiininomaiset toiminnot. Toiminnot eivät vaadi tietoista tarkkaavaisuutta ja eivät siten kuormita työmuistia. Nyt tulee kysymys, mikä kappale soi taustalla?

‒ Enhän minä nyt sitä voi muistaa.

‒ No se minä arvasin. Kokeillaan syventää muistiprosessia. Sun pitäis katsella musiikkikappaleen aikana kuvia ja vetää niiden perustella musiikkikappaleista merkityksiä ja kehitellä niistä mielekkäitä assosiaatioita. Oletko valmis?

‒ Tämän valmiimmaksi ei voi tulla.

‒ Hienosti menee. No niin ota ne kuulokkeet jo pois korvilta. Kuuletko sinä?

‒ Niin, ne kappaleetko minun piti muistaa?

‒ No ei, sinä kirjoitat nyt kirjoitelman aiheesta Lintujen talviruokinta.

‒ Eihän tästä nyt tule mitään.

‒ Kuule annapas pännän luistella sillä paperilla, tai muuten sun naamas saa lisää väriä.

‒ Ja miten kirjoitus liittyy kokeeseen?

‒ Jätä se kuule viisaampien huoleksi. Mä vähän tutkin sun muistin rekonstruktiivista luonnetta. Koitas nyt palautella mielees kuulemasi Varpunen jouluaamuna kappale ja näkemäsi luontokuvat. Ihminen rakentaa mielessään tietynlaisia käsikirjoituksia, joiden perusteella ennakoidaan mitä tulee tapahtumaan. Sinäkään et tee monta kertaa samaa virhettä, onneksi.

‒ Siinäpä olisi tutkijalle tekstiä. Minä taidan tästä lähteä lukemaan päivän lehteä.

‒ Tuu huomenna kans.

‒ Mitäs silloin tutkitaan?

‒ Huomenna on vuorossa tyhmän pään ongelma, ja mä luulen että siinä sä pärjäät hyvin. Se on moro.

 

Oppimistyylit ja psykodraama

Oppimistyylillä tarkoitetaan tapaa hankkia ja käsitellä tietoa. Henkilöt lähestyvät eri tavalla opittavaa asiaa, jäsentäen sitä kukin omalla tavallaan. Yleensä valtaoppimistyyliksi tulee tyyli, jonka avulla opittu asia opitaan parhaiten. Oma tyyli kehittyy koko elinajan. Se muokkautuu oppimistilateiden ja oppimisympäristöjen mukaan. 

Auditatiivinen oppimistyyli:

Henkilö oppii parhaiten kuuloaistin avulla. Auditiivinen tyyppi käyttää sisäistä puhetta: hän kuulee kysymyksen, toistaa sen mielessään, vastaa siihen mielessään ja vastaa sitten ääneen. Tämä saattaa ärsyttää visuaalisia ja kinesteettisiä tyyppejä, jotka ovat nopeampia. Auditiivinen ihminen oppii kuuntelemalla ja hän kiinnittää huomiota äänenpainoihin, taukoihin ja sävyihin. Auditiivinen ihminen nauttii hiljaisuudesta. (Repo & Nuutinen 2003, 36-37.) 

Visuaalinen oppimistyyli:

Visuaalisen henkilö oppii hahmottamalla tietoa erilaisista kuvioista, taulukoista ja miellekartoista näkömuistin avulla. Hän lukee mielellään, piirtelee muistiinpanoihin, mutta pitkästyy pikkutarkkaan selittämiseen. Hän on myös hyvä organisaattori (Repo &Nuutinen 2003, 35-36). 

Kinesteettinen oppimistyyli:

Kinesteettisesti henkilö oppii parhaiten kehon ja toiminnan kautta. Hän koskettelee ja kokeilee asioita. Hahmottavalle oppijalle havainnollistaminen on toimintaa, jota hänen täytyy päästä itse tekemään ja kokeilemaan. Testi oman oppimistyylin tunnistamiseen: http://www.humanic.fi/php/oppimistyylit.php. 

Psykodraaman määrittelyä ja mitä sillä halutaan käsitellä alla.

http://www.mopsi.org/psykodraama.html

Psykodraama on koulutetun ammattilaisen ohjauksessa tapahtuvaa luovaa ryhmätyötä, missä asioita käsitellään spontaanin draaman keinoin. Psykodraamassa käytetään improvisoituja roolityöskentelyjä; ryhmän jäsenet esittävät erilaisia tapahtumia ottaen näyttämöllä rooleja. Luovassa työskentelyssä voidaan näyttämölle tuottaa mitä tahansa tilanteita, tapahtumia ja tarinoita. Terapeuttisessa psykodraamassa päähenkilö esittää näyttämöllä omaa elämäänsä ja sisäistä maailmaansa. Eläytyvä työskentely tekee mahdolliseksi tunteiden purkamisen ja elämyksellisen puhdistautumisen, mutta myös asioiden ilmaisemisen, tutkimisen, harjoittelun ja korjaamisen. Jokainen ryhmään osallistuva voi työskennellä tuntien ohjaajan ja ryhmän tuen takanaan.

Psykodraaman tekemisessä olennaisia asioita ovat mm. virittäytyminen, spontaani itseilmaisu, kokemusten ja tunteiden jakaminen ryhmässä sekä työskentelyjen erittelevä läpikäyminen jälkikäteen tapahtuvassa prosessointi-istunnoissa. Psykodraamaa käytetään mm. terapiassa, kasvuryhmissä, kasvatuksessa ja koulutuksessa sekä yhteiskunnallisten kysymysten käsittelyssä. Psykodraamassa yhdistyvät tarinoiden kertomisen perinne, spontaani leikki ja itseilmaisu sekä vuorovaikutuksen ja ryhmäprosessoinnin avulla tapahtuva ilmiöiden tutkiminen. Psyykkisen työskentelyn tukena ovat terapeuttiset teoriat ja pohdinnat.

Psykodraamalliset menetelmät ovat hyvin tehokkaita ja intensiivisiä. Siksi niiden soveltaminen edellyttää hyvää ammattitaitoa ja turvallista etiikkaa. Ohjaajien on oltava työhönsä asianmukaisen koulutuksen saaneita ammattilaisia. Suomessa on käytössä yksityiskohtaiset eettiset ohjeet psykodraaman soveltamiselle. Niiden noudattamista valvotaan ammattieettisessä toimikunnassa. Kaikkein olennaisimpia eettisiä periaatteita ovat luottamuksellisuus, vapaaehtoisuus, ilmaisun vapaus, hyväksikäytön ja vahingoittamisen estäminen sekä tasa-arvo ja kuulluksi tuleminen. Psykodraaman kantava idea on se, että kukin voi vuorollaan tulla nähdyksi, ymmärretyksi ja hyväksytysti omana itsenään ilman haavoittamisen, hylkäämisen tai hyväksikäytön pelkoa.
 

Psykodraama soveltuu parhaiten juuri kinesteettiselle oppijalle. Hän saa toimia ja kosketella. Psykodraama on intensiivistä ja vaatii ammattitaitoisen ohjaajan. Eettiset säännöt tulee tuntea.

Erilaisuus ja ennakkoluulot

Erilaisuuden ja ennakkoluulojen lieventäminen on otettava huomioon jo oppilaitosten toimintakulttuureissa, koska se vaikuttaa oppilaan minäkuvan muodostumiseen ja sosiaalisten taitojen kehittymiseen (Salmenkangas 2005, 9). Mitä suvaitsevaisuudella, ennakkoluulolla ja erilaisuudella tarkoitetaan? Erilaisia määritelmiä on koottu alle eri lähteistä: 

Suvaitsevaisuudella tarkoitetaan sitä, että kunnioitetaan ihmisarvoa ja ihmisiä tasa-arvoisesti

uskonnosta, ihonväristä, kulttuurista, kansallisuudesta, iästä, sosiaalisesta

asemasta, terveydentilasta tai seksuaalisesta suuntautuneisuudesta riippumatta.

Suvaitsevaisuuteen kuuluu se, että suhtaudutaan avoimesti ja ennakkoluulottomasti

toisiin ihmisiin ja hyväksytään erilaisia mielipiteitä ja ajatuksia. (Koivisto – Sainio 2001.)

 Eilola määrittelee suvaitsevaisuuden väljäksi käsitteeksi. Suvaitsevaisuus mahdollistaa

ihmisen harjoittamaan uskontoaan ja elämäntapojaan ilman, että hänen oikeuksiaan

rajoitetaan. Suvaitsevaisuus edellyttää neutraaleita asenteita. Suvaitsevaisuuteen kuuluu

neutraali suhtautuminen uskontoon, elämäntapoihin, kulttuureihin, ikäeroihin sekä etniseen syntyperään. (Eilola 2003, 9.) 

Rautiaisen mukaan suvaitsevaisuuden edistämistyössä pyrkimyksenä on puuttua

koulussa suvaitsemattomuutta aiheuttaviin tekijöihin, kuten ennakkoluuloiseen

ajatteluun ja sen ilmenemismuotoihin. Erilaisuuden hyväksyminen,

monikulttuurisuuden tunnustaminen sekä syrjinnän vastaisten käytäntöjen kehittäminen

kuuluvat suvaitsevaisuuskasvatukseen. (Rautiainen 2004, 69.)  

Suvaitsevaisuuteen kasvaminen edellyttää aitoja kontakteja erilaisten ryhmien välillä sekä kiinnostusta saada ja jakaa oikeaa ja tarpeellista tietoa eri ryhmien tavoista ja kulttuurista (Honkala 1999, 64). Toiminnalliset kertamme käsittelivät suvaitsevaisuutta. Käsittelimme toimintakerroilla oppilaiden kanssa pääosin ennakkoluuloja ja erilaisuutta, jotka olivat suvaitsevaisuusteemaan kuuluvia alueita. Lähestyimme suvaitsevaisuutta erilaisuuden

kautta myönteisessä mielessä. Aiheenamme ei ollut monikulttuurisuus, vaan ihmisten erilaisuus ja siihen suhtautuminen. 

Ennakkoluuloilla tarkoitetaan oletuksia, joita syntyy ennen kuin henkilö on saanut asiasta oikean tiedon. Ennakkoluulo syntyy, kun henkilöllä ei ole jostain asiasta tietoa, vaan hän perustaa mielipiteensä oletuksiin. (Salmenkangas 2005, 16.) Ennakkoluulot ovat myös etukäteen muodostettuja ja yksinkertaistettuja suhtautumisia asioihin ja ihmisiin. Ennakkoluulot ovat mielikuvia, joita henkilöllä on ennen oikeaa tietoa. (Wahlström 1996, 72.)  

Ennakkoluulot ovat usein kielteisiä. Ennakkoluulot eivät yleisesti ole paha asia, jos henkilö on valmis uuden tiedon saatuaan muuttamaan asenteitaan. Ihminen, joka ajattelee hyvin ennakkoluuloisesti, ei aina anna tilaa muille kuin ennakkoluuloja tukeville ajatuksille eikä hän näin pääse ennakkoluuloistaan eroon. Läheisenä käsitteenä ennakkoluuloihin liittyy stereotypia, joka tarkoittaa henkilön tai jonkin asian yleistämistä tietynlaiseksi ilman että on tietoa siitä, mikä on totta. (Salmenkangas 2005,16.) Usein ihmisillä on kielteisiä ennakkoluuloja erityisesti yhteiskunnassa huonommassa asemassa olevia, uhkaavia sekä keskenään kilpailevia ihmisryhmiä kohtaan (Wahlström 1996, 76). 

Ennakkoluulot eivät liity pelkästään rasistiseen ajatteluun, mutta ne voivat olla rasistisen ajattelun taustalla olevia tekijöitä. Tietämättömyys saattaa myös johtaa siihen,

että ihminen syrjii henkilöitä, joita kohtaan hänellä on ennakkoluuloja. Ennakkoluulot

muokkaantuvat ihmisen eläessä sosiaalisessa ympäristössään, ne eivät siis ole

muuttumattomia. Jos ihminen tunnistaa omat ennakkoluulonsa, hän voi myös itse

vaikuttaa niihin. Ennakkoluulojen muuttamista voi auttaa uuden tiedon hankkiminen,

erilaisuuden hyväksyminen sekä omien ennakkoluulojen pohdiskeleminen. (ETNAprojekti 1999.) 

Erilaisuuden näkemiseen määritellään kaksi ääripäätä. Toinen on erilaisuutta korostava

lähestymistapa, jossa erilaisuus nähdään normaalista poikkeavana eikä vähemmistöjä

suvaita. Toisessa ääripäässä myönnetään kaikkien olevan erilaisia ja sallitaan kaikkien

ihmisten erilaisuus. Yhteiskunnassamme erilaisuuden kohtaaminen voi olla hyvinkin

haasteellista, koska usein kohtaamisessa on taustalla ennakkoluuloja ja tiettyjä

toimintamalleja. Erilaisuus korostuu varsinkin vähemmistöjä kohdatessa. Vähemmistöjä voivat olla esimerkiksi etniset tai seksuaaliset ryhmät. (Salmenkangas 2005:12,14,17.)

 

Oppilaitoksen tehtävä on siirtää kulttuuriperintöä eteenpäin toimintakulttuurissaan seuraaville sukupolville sekä edistää elinikäistä oppimista ja kriittisen ajattelun kehittymistä. Suomessa asui vuonna 2012 tilastokeskuksen mukaan vakituisesti ulkomaalaistaustaisia henkilöitä eri maista 195 500. Voimme sanoa että jonkinlainen kansojen sulatusuuni on tullut Suomeenkin. Erilaiset kulttuurit kohtaavat valtakulttuurin ja joko sulautuvat tai törmäävät toisiinsa. Oppilaitosten luokanohjaajat toimivat isossa osassa törmäyspuskureina lieventämässä törmäysten haittavaikutuksia. Wahlströmin mukaan on kolme vaihetta edetä suvaitsevaisuudessa, pitää:

1.      Tuntea itsensä ja oma kulttuurinsa

2.      Tunnistaa oppilaiden lähellä oleva erilaisuus

3.      Tutustua johonkin ennalta tuntemattomaan vieraaseen kulttuuriin  

Haastattelu on yksi tapa tutustua toiseen ihmiseen ja hänen lähtökohtiinsa. Olen itse haastatellut Pietarista Suomeen muuttanutta opiskelijaa. Minua kiinnostivat hänen syyt Suomeen muuttamiseen. Ainakin omat ennakkoluulot ja asenteeni saivat uutta tietoa asiasta ja opin arvostamaan toisella tapaa venäläistä maahanmuuttajaa. Emme aina voi tietää taustoja muuttamispäätöksen takaa. Tässä tapauksessa tieto ei lisännyt tuskaa vaan vähensi sitä. 

Yhteistoiminnallinen oppiminen voisi hyvinkin toimia vähentämään ennakkoluuloja vieraista kulttuureista. Omakohtaisena kokemuksena ottaisin hauskan ja kiinnostavan tavan oppia yhdessä jotain uutta vieraasta kulttuurista. Sain tilaisuuden olla mukana lomalla brasilialaisen zumba- ryhmän esityksessä hiekkarannalla pimenevässä illassa, aidossa tunnelmassa. Aluksi he näyttivät perusliikkeet ja sitten hakivat reilusti kädestä pitäen mukaan ihmisiä opetteleman liikkeitä. Pienen opetuksen jälkeen oppi meni perille ja kaikki saivat jonkinlaisen lähtötaidon perustaksi. Olihan se hauskaa, vauhtiin päässeet eivät olisi halunneet millään lopettaa.  

Projektityönä voisin antaa ryhmälle kirjoittaa aiheesta mistä olisi erilaisissa kulttuureissa eri käsitys. Tämän jälkeen ryhmissä voitaisiin keskustella eri näkemyksistä sumua raivaten kulttuureiden väliltä. 

Mielikuvaharjoittelut oheisessa linkissä on monta hyödyllistä ohjetta mielikutusmatkaa varten http://www.edu.fi/kulttuurit_tutuksi/mielikuvaharjoituksia/kulttuurit_opiskelussa.

 

 

 

Torsti perustaa yrityksen

Tässä pari päivää sitten katselin mietteissäni taivaan pilviä ja äkkiä puiden latvojen yläpuolella liihotteli pulu, jonka kaulan ympärillä kiersi keltamusta raitainen nauha. Pulu poukkoili sinne tänne ja etsi jotain. Ei voi olla totta ajattelin. Tämä on taas niitä Torstin juttuja. Crocsit jalkaan ja kipin kapin Viherlandiaan, mitä kummaa siellä nyt tapahtuu. Pääsin hyvin portille asti, mutta sen jälkeen matkan teko katkesi ylhäältä tulleeseen pulun kakkaan, joka lätsähti ilkeästi olkapäätäni vasten. Juoksin lähimpään katokseen suojaan ja siellähän kaikkien tuntema ystävämme puhuva papukaija Torsti tepasteli helttahöyhenet pystyssä kuin mikäkin toimitusjohtaja.

‒ No Torstihan se siinä tepastelee niin tärkeänä että.

‒ Sä oot kuule eksyny ny yksityisyrityksen alueelle. Pitääks mun kutsua vartiat paikalle, se on kuule menoo sen jälkeen, tuskin jalat maahan koskee.
‒ Älähän nyt hikeenny, minä vain huomasin että pulut ovat alkaneet lennellä meidän talon päällä kelta-musta-raitainen nauha kaulassa, ja arvasin että taitaa olla Torstilla kyntensä pelissä.
‒ No ton sä sanoit, niin että mäkin sen ymmärsin. Jep, mä olen perustanu yrityksen.
‒ Jaa, että Torsti AB vai minkä niminen yritys?
‒ Äläs nyt rupee kaveri isottelee. Mä kilpailen nykyään DHL:n kanssa. Se on logistiikka nykyisin mikä täyttää ilmatilaa.
‒ Miten sinä nyt pystyt kilpailemaan DHL- yhtiön kanssa ?
‒Älä kuule sano tuota Duhologistien nimeä enää kolmatta kertaa. Se niin että minun Racing Pigeons Ltd toimii missä vaan ja milloin vaan. Ei kuule tarvita neljän kilometrin lentokenttää.

 ‒ Kirjekyyhkyjä ja miten sinä muka puluja olet saanut narutettua?

‒ No kuule ensin mä opettelin tän bisneksen teon kunnolla itse Sarasvuon Trainers Housen avulla. Totesin sitten että ei Sarasvuota kannata kuunnella kun toisella heltalla, alko olla pehmeetä juttua, kun pidemälle mentiin. Eihän se osanu muuta kun suu auki seisoo siinä ikkunan takana, kun meikäläinen selosti sille hieman liikeidean saloja.

‒ No mistä sinä tämän liikeidean sait?

‒ Mä olin paikallisen Marttakerhon myyjäisissä katselemassa herkkupaloja viime vuoden adventtina. Ne esittelivät samalla aikaisempaa toimintaansa. Siltä mä löysin kultaisen pesämunan, ohjekirja kirjekyyhkysistä. No, mä lainasin sitä ja sillo se välähti. Mä flykasin siltä pyrstöltä Venetsiaan Markusen torille ja tein elämäni diilin. Kaupan päälle sain tingittyä vartijapalvelun, johon sinäkin olet näköjään jo tutustunu. Niillä on kuule maailman paras sihti. Ne pystyy rappaaman sun naamas niin hyvin umpeen, ettet tiedä seuraavana aamuna missä maassa sitä nyt ollaan.

‒ No se tuli huomattua. Eihän ne ulkomaan pulut täällä Suomessa osaa mitään.

‒ Äläs nyt innostu viisastelee. Sen on Abraham Lincoln sanonut, että ” Jolla ei ole syräntä auttaa, ei ole oikeutta arvostella. Voin viedä herran yrityskierrokselle jos kelpaa, pientä korvausta vastaan tietenkin.
‒ Totta Mooses lähden kierrokselle.
‒ Kaikki alkaa tästä munien hautomosto. Diilin mukaan muuttolinnut kuljettaa mulle munat suoraan Venetsiasta. Sitten munat laitetaan hautomakoneeseen. Kun untuvapulut saa nokittua ittesä kuoresta ulos, ne laitetaan havainnoimaan leikisti Viherladian aluekarttaa. Sitä ne opettelee muutaman kuukauden ja sit vaihdetaan porrasta isompaan. Pikkuhiljaa niitä koulutetaan leikin varjolla kuljettamaan kirjeitä paikasta A paikkaan B.
‒ Niin niin, sinä siis leikit täällä tipujen kanssa. Piilottelet rakkauskirjeitä ja opetat pulut ne löytämään.
‒ Kuule, mä varaton sua. Bisnes ei ole kuule mitään leikkiä, mut onhan mun annettava jonkinlainen lapsuus näillekkin kultamunille. Tästä ne menee suoraan kirjekyyhkykorkeakouluun, joka lyhennetään KKKK, eli ei puhuta mistään K-linjasta vaikka landella ollaankin, vaan neljän K:n korkeakoulu. Just niin, sullaha alkaa silmät pyörii päässä, onko tämä lyhyen oppimäärän miehelle liikaa hä?
‒ Onpas kehittyneet medodit opetuksessa. Eihän tästä teidän opintosuunnitelmasta ymmärä yhtään mitään.
‒ Näkeehän sen jo sokea kanakin että opetussuunnitelma OPS on tehty työpäiväajattelun mukaisesti.
‒ Näkee, mutta mitä iloa siitä on?
‒ Meillä pidetään pulut opissa koko päivän. Aamupäivällä niille pidetään maanantaina turvallisuusoppia ja iltapäivällä ne ryhmässä harjoittelee tilanteita. Jos meinaa sattuu flykaa elokuun 20. päivä lammen yllä esim. Eikä tule mitään hyppylentotunteja, pulut tietää ja keskittyvät oleelliseen koko päivän.

‒ Mihin sinä perustat kilpailemisen DHL:n kanssa?

‒ Sulla se ei meinaa toi oppi mennä sitten millään päähän. Mä olen kuule verkottunut maapallon ympäri. Ei tartte laittaa verkkoon kun viesti menee ja se palaa samaa reittiä takasin.
‒ No on viisaat verkot.
‒ Jep, sanosin että suorastaan ketterät.
‒ Onkos postit menneet oikeisiin osotteisiin?
‒ Alussa noviisipuluilta saattaa mennä breivit vääriin osoitteisiin , mut kyllä ne oppii kun ne laittaa kiertää pari kertaa maapallon ympäri vastapäivään.
‒ Mikäs kirjelappunen se tässä maassa on. ”Tavataan Eiffel- tornin kaviossa. Terveisin…
‒ Annas olla se on mun yksityiskirje. Eikös tämä jo riitä sinulle tältä päivältä. Tuu taas käymään, jos et tiedä ja tarvitset valaistusta, se on moro.

 

 

Osallistava pedagogiikka ja Torsti

 

    
Mitähän Torsti papukaijalle kuuluu, mietin pari päivää sitten ja survaisin crocsit jalkoihin ja nutun niskaan. Eihän tässä kannata miettiä, nousin pyörän selkään ja polkaisin Viherlandiaan.
‒ Mikä ihmeen valo se siellä häkissä oikein vilkkaa? Sitten huomasin kyltin, johon oli kirjoitettu Älä häiritse luovan työn tekijää
‒ Älkää häiritkö, mitä, mitä se Torsti oikein siellä puuhaa?
‒ Et sää dorka näe, mä sometan.
‒ No huomasin että täällä ledivalot vilkkaa kuin jouluna kävelykadulla. Onko Torsti löytänyt tipuja netistä?
‒ Jep, eikä mitä vaan tipuja, vaan kokonaisen pullasorsapopulaation.
‒ Niin, sehän tiedetään että olet perinyt paljon massia, mutta eihän pullasorsat muuta mihinkään Suomesta.
‒ Ei nii, mut sehän tässä se villakoiran ydin juur onkin. Mä olen alkanu opettaa niitä. Oot sää kundi koskaan kuullu sellaisesta kun osallistava pedagogiikka ja autenttinen oppimisympäristö? No mä arvaan että sulla opiskelut meni juur niin, että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
‒ Kieltämättä, tuo tuli minullakin ensin mieleen, mutta mitä sinä niitten sorsien kanssa puuhaat?
‒ No ensin me laitettiin tää tekniikkapuoli kuntoon. Sorsat lainasi muutaman riistakameran ja sijoitteli ne sopivasti lammen rantaan. Tietokoneverkko saatiin kuntoon paikalliselle pesäpallostadionille, eihän ne niitä käytä kun kerran viikossa.
‒ Mielenkiintoista, mutta mitä se osallistava pedagogiikka oikein tarkoittaa?
‒ Me sometetaan sorsien kanssa ja yhdessä mietitään, miten järkätään polunvarren ympäristö sellaiseks, että joka mummu pysähtyy syöttää sorsia. Se on sellasta oppimisympäristösuunnittelua.
‒ Jaa, no nythän mä arvaan, että pullasta tässä onkin kyse.
‒ Jep, se on kuule kamala olotila sorsaäidillä, kun se talvella pyörii lasten kanssa siinä pari metriä kanttiisa olevassa sulassa vesilammikossa ja ihmistä painaa ohi hodaria syöden. Siinä meinaan alkaa nokka toimimimaan.
‒ No nythän mä hokasin, ettäTorsti opettaa sorsia kerjäämään.
‒ Et viittis olla noin rahvas. Oletkos nähny kerjäläisiä talvella Suomessa, juu en minäkään. Me on vähän opeteltu taktiikoita sorsien kanssa ja järkätty otolliset pysähdyspaikat. Autenttisessa ympäristössä oppiminen on menny aika hyvin perille. Mullakin on alkanu elopaino nousee viimeaikoina herkkujen painosta. Sorsat jättää kaikki pähkinät mulle.
‒ Kyllä on maailma kehittynyt, kun papukaijat opettaa pullasorsia huijaamaan ihmisiä. Minä nostaisin hattua sinulle, jos olis hattu, mutta täytyy lähteä minunkin vähän opiskelemaan.
‒ Juu, ei tekis sullekkaan pahaa, moro.