Elokuvissa

En ole mikään himo elokuvissa kävijä. Elokuvia kun voi katsella kotona TV:stä, tallentaa niitä digiboksiin tai ostaa kaupasta. Kaapin hyllyltä löytyi kuitenkin muuta Smartum‒ seteli ja tuumasta toimeen, Finnkinon sivuille ja elokuvaa valitsemaan. En siis ollut yksin menossa ja vaimon valinta vei voiton. Tiedossa ei olisi action elokuvaa vaan keski‒iän kriisiä mentäisiin opiskelemaan. Meneehän se pari tuntia istuessa hämärässä elokuvasalissa, jos sen jälkeen mentäisiin muuten viihteelle, ajattelin.

 

Ostamme pakolliset herkut ennen elokuvaa ja kiipeämme lauteille, ylärivin viimeisille penkeille. Ralliviikonlopun takia yllättävän paljon ulkomaalaisia katsojia, jotka eivät istu hiljaa penkeissään, niin kuin suomalaiset vaan juttelevat vilkkaasti iloisesti nauraen. Katsotaan pakolliset mainokset, syön melkein kaikki makeiseni, aina sama juttu. Elokuva alkaa parrakas farkkupaitainen mies ajaa punaista autoa, merkistä ei tietoa ja tummahiuksinen vaimo istuu vieressä. Perheen lapset nukkuvat takapenkillä. Mies ja vaimo keskustelevat äänekkäästi heittäen toisilleen totuuden palloja suoraan kasvoille. Pitkiä dialogeja, mietin, jaksaisinko lukea kirjaa noin pitkillä repliikeillä. Muuten samantyyppistä keskustelua kuin englantilaisilta voi odottaa, kaikkeen voi vastata huulenheitolla ja naurulla, hauskaa, homma ei tunnu hyytyvän kesken vaikka autolla on ajettu jo viisitoista minuuttia. Aivan kuin edellisessä katsomassani elokuvassa, Mika Ronkaisen Laulu koti‒ikävästä, jossa myös kamerat ovat sijoitettu auton eteen kuvaamaan auton sisään siellä tapahtuvaa keskustelua.

Saavutaan perheen lomanviettopaikkaan. Seuraava kohtaus on mielestäni paras tässä elokuvassa. Istutaan ruokailemassa ulkoterassilla, kolme eri sukupolvea samassa pöydässä, evät ole sukulaisia kuitenkaan. Keskustellaan kirjoittamisesta, mielenkiintoista, keskityn tovin dialogiin, tuttuja teemoja. Kyseessä on kirjailijaystävien tapaaminen. Vanhin kokenein lausuu keskustelun loppukaneetin ja muut nostavat maljaa aina tämän jälkeen. Sitten vaimot saavat vuoron. Vaimoja ärsyttävät miesten jutut siitä, että heitä verrataan kirjassa esiintyviin henkilöihin. Parrakkaan miehen vaimo esittää miehensä kirjan blondia ja saa toiset nauramaan. Mies on hänen mielestä helpoin pitää tyytyväisenä, pitämällä miestä viisaana. Saman ikäisen pariskunnan vaimo taas kertoo tarinan hänen sairaanhoitaja äidistä, joka oli kuuntelemassa koomasta heränneiden ensimmäisiä sanoja, jotka naisilla alkoivat huolena lapsista ja miehestä, kuinka heidän oli käynyt autokolarissa. Miehillä ensimmäinen asia liittyi siihen toimiiko penis ja vasta sen jälkeen kyseltiin muitten kuulumisia. Sukupolvista nuorin pari toi esille tietotekniikan ja sen, kuinka he pitävät yhteyttä toisiinsa verkossa ja mitä kaikkea mahdollisuuksia tietotekniikka tulee tulevaisuudessa tarjoamaan. Vanha rouva pöydän päästä avaa suunsa ja kertoo, ettei välttämättä enää muista kaikkea sitä, mitä kaunista heille on tapahtunut vuosien varrella. Ikään kuin joutuu menettämään läheisen, mutta pitää elämää vain läpikulkumatkana. Sille nostetaan maljoja, läpikulkumatka, sitähän tämä on. Toisilla matka vaan on lyhyempi ja toisilla pidempi. Toisille tie on mäkinen ja mutkainen. Jotkut kulkee tien laitaa toiset painaa tukka putkella vauhdilla keskikaistaa väistämättä mitään.

Kolmas ja viimeinen kohtaus näytellään hotellihuoneessa. Lapset ovat jätetty hoitoon ja keski‒ikäiselle pariskunnalle on annettu laatuaikaa. Ensin katsellaan ja kävellään pitkin katuja. Dialogit ovat taas yhtä pitkiä, kuin aikaisemmin autossa, no ei häiritse, jännite säilyy. Mennään hotellihuoneeseen, jossa odottaa punaviinipullo pöydällä ja kortti parihierontaan. Keski‒iän pelot nousevat pääosaan. Meno ei ole samaa kuin nuoruudessa, jolloin kaikki oli yksinkertaisempaa. Ei tarvinnut huolehtia lasten kasvatuksesta, kaupassakäynneistä, ruuanlaitosta ja omasta työstään. Pariskunnan miehen ensimmäisen avioliiton poika soittaa juuri ratkaisevalla hetkellä, niin kuin muissakin saippuasarjoissa kun homma meinaa lähteä vetämään. Aloitetaan syytökset toinen toista kohtaan, mikä johtaa lopulta siihen, että vaimo paiskaa oven kiinni ja lähtee ulos. Mies ei kuitenkaan anna periksi ja haluaa jatkaa keskustelua toisella sävellajilla. Mitä hemmettiä, elokuvan lopputekstit, tämä on tässä. Tunti ja viisikymmentä minuuttia riensivät niin vauhdikkaasti, etten tajunnut syödä loppuja elokuvamakeisia pussin pohjalta. Elokuva, Rakkautta ennen keskiyötä on katsomisen arvoinen tämän päivän tarina keski‒iän peloista ja toiveista.