Tulevaisuuden ennustamisesta

Näinä risaisina aikoina on mieltä nostattavaa kuunnella luennoitsijaa, joka uskaltaa sanoa asiat niiden omilla nimillä. Tämä sain kokea tänään luennolla, Tartu muutokseen nyt- tulevaisuus ei odota. Luennoitsijana Tarja Meristö KTT, yritysfuturologi, Futurelab Laurea.

Kaikki alkoi toteamuksesta: ”Herra antoi viran‒ herra antaa järjen.” Sen jälkeen alkoi keskustelu tabuista, eli siitä mikä estää meitä näkemästä tulevaisuuteen. Asoista voidaan vaieta kokonaan, niistä puhutaan, mutta mitään ei tapahdu tai kielletään kokonaan keskustelu asiasta. Valtaan liittyy paljon vallankäyttöä ja edellä mainittuja tabuja.

Poliittinen liberalismi (kaikki mikä tuottaa rahaa on hyvä periaate) on siirtänyt valtaa instituutioille ja verkostoille, esimerkiksi EU. Kansantaloudellinen valta siirtyy megayrityksille, jossa vallitsee monikulttuurillinen toimintaympäristö. Teknologian valta on tiedon hallintaa ja tiedon luomista. Tieto on nykyisin kaikkien ulottuvilla, mistä seuraa että kilpajuoksu on kovaa, yrityksellä on jatkuva näytön paikka olla ykkönen, mikä johtaa kilpailuun osaavista työntekijöistä, joilla on kyky nähdä tulevaisuuteen. 

Välttämättä korkeasti koulutetuilla henkilöillä, jotka herra asettaa virkaan ja antaa järjen, ei tätä kykyä ole. Jopa lääketieteen pääsykokeissa mitataan nykyisin kykyä soveltaa nopeasti eri luettuja aineistoja ongelmanratkaisutehtävään. Välttämättä luokan paras muistaja ei ole se henkilö, joka näissä tehtävissä menestyy, vaan se jolla on kykyä nähdä asioissa syvemmälle ja tehdä siellä monimutkaisia päätelmiä. Yleensä henkilöt ovat niitä aktiivisia, uteliaita, omaavat tietyn riskin ottamisen- ja verkottumisen kyvyt. Verkottunut ihminen saa myös toiselta henkilöltä käyttöönsä kokemuspohjaista tietoa, jonka hän sulauttaa omaan tietopohjaansa (Hakkarainen, Lonka, Lipponen 2001,58,59). 

Miten tulevaisuutta voi ennustaa? Skenaario on elokuvan tai näytelmän käsikirjoitus, laaja toimintasuunnitelma, tiettyihin olettamuksiin pohjautuva ennuste. Lähdetään ennustamaan ja kirjoittamaan näytelmää. Ensin asetetaan näytelmän kulissit pystyyn, mitä kulisseissa on nyt, jos ennustan esimerkiksi opettajan työn muuttumista tulevaisuudessa. Siellä on Suomi, EU, opetushallitus. Lavan ympärillä ovat rahoittajat, yrittäjät, sosiaalinen media ja kuiskaajat. Näyttelijöinä ovat opettajat ja oppilaat. Näytelmään tarvitaan käsikirjoittaja ja ohjaaja. Keitä he voisivat olla? Ehkä heitä olisivat rehtori ja opetussuunnitelma.

Tutkitaan näytelmää nyt ja annetaan sille uusi nimi, joka katsoo näytelmää toisesta näkökulmasta. Voisiko opettajan työ olla tulevaisuudessa yhdessä oppimista oppilaiden kanssa, kenties? Voisiko sen ohjaajina toimia työllistävät yrittäjät ja henkilöt, joilla on paljon kokemuksellista tietoa aikaisemmista projekteista? Miten verkottuminen auttaa meitä olemaan mukana hetkessä, jossa ratkaistaan uusia ongelmia ja luodaan uutta tietoa.

Tulevaisuus tarvitsee asennetta. Jos heität sammakon kuumaan veteen, se hyppää siitä pois. Mutta jos laitat sammakon kylmään veteen ja lämmität sitä hiljakseen, sammakko ei tajua hypätä pois ja kuolee. Pitää siis tunnistaa tilanne ja uskaltaa hypätä pois, jos tuntuu siltä. Kuoppaan tipahdettaessa ei pidä katsoa taaksepäin vaan nousta eteenpäin vievälle reunalle ja jatkaa matkaa. Etikettiä ei näe, jos on sisällä pullossa. Loppukevennyksenä laitan juttu laadusta. Ennen yritys teki aina silloin tällöin p… aa, mutta laatuosaston perustamisen jälkeen yritys tuottaa tasaisesti p.. aa.