Uusi oppiminen

Oppilaitokset ja opettajat ovat osaltaan olleet luomassa tulevaisuutta. Tulevaisuuden tekeminen on aloitettu lastentarhoista ja edennyt siitä vuosi kerallaan siihen asti kun oppilas on saanut itselleen koulutusta vastaavan työpaikan. Itsenäistyminen ja kasvaminen toisten ikäisten seurassa ovat olleet yhdelle ilo ja toiselle painajainen. Mutta ovat siitä kaikki selvinneet, lähes kaikki.

Aivan kuin Suomen eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja Päivi Lipponen toteaa: ”Suomalaisten usko koulutukseen on vahva. Lyhyessä ajassa maamme on noussut köyhästä maatalousvaltiosta osaamisen ja teknologian kärkimaaksi. Voisi sanoa, että suomalaisilla on pyhä suhde opintiehen. Rippikoulu antoi avioliittoluvan, kiertokoulu toi lukutaidon torppiin ja Jyväskylän opettajaseminaari mahdollisti ammatin jopa naisille. Kansakoulu kasvatti kansan uuteen kansallisvaltioon. Peruskoulu tasasi sosiaalisen taustan vaikutuksen koulutusvalintoihin. Koululaitoksen kehitys on oleellinen osa suomalaisen kansalais-yhteiskunnan rakentumista.”

Näillä on menty tähän asti, mutta kehitystä tapahtuu myös Suomen rajojen ulkopuolella. Voiko enää puhua rajoista, muuten kuin tullimiehen näkökulmasta. Aikoja sitten tuli työhuoneen nurkkaan se musta pömpeli, jota nimitettiin tietokoneeksi, PC:ksi ja ties miksi, joka antoi ihmisille taidon liikkua digitaalisessa maailmassa ajatusta nopeammin paikasta toiseen. Sama pömpeli tuli työpaikoille, enää ei sihteeriä kutsuttu johtajan huoneeseen pikakirjoituslehtiö kädessä, van johtaja kaivoi lentokentän loungessa kannettavan esille ja kirjoitteli siinä muistion jatkotoimenpiteistä ja paukkaisi sen yhdellä sormen painaisulla alaisilleen ja kollegoilleen ympäri maailmaa, missä nyt sattuivat silloin bisneksen rajapinnalla liikkuvan.

Niin, että tuollaisiako edellisen kappaleen mukaisia henkilöitäkö oppilaitokset ja opettajat meistä kasvattavat? Voi olla, että osasta tulee ja osasta ei. Ne jotka löytävät sen portin kansainvälisyyteen ja verkottuvat ovat jo tulevaisuuden tekemisessä mukana, mutta ne ahkerat oppilaat jotka miettivät ja hakeutuvat uusille kursseille oppilaitoksissa ovat auttamattomasti jäämässä jalkoihin. Miksi he ovat jäämässä jalkoihin? Ei pelkillä arvosanoilla tai hankituilla titteleillä ole käyttöä, jos et tiedä mitä teet ja kenen kanssa. Tuskin opettajat tai oppilaitokset pystyvät sinulle kertomaan millainen hieno menestystarina sinua odottaa oppilaitoksen ulkopuolella. Kaikki on kiinni omasta aktiivisuudesta, uskosta ja luottamuksesta omaan tekemiseen.

Opettajat ja oppilaitokset antavat vain niitä eväitä sinne reppuun. Ei kaikista Ressun oppilaista tule huippuja, osasta tulee muuten vain hienoja ihmisiä. Itse onnesi kirjoitat ja itse sen elät. Yhdet elävät onnellisen elämän perheenäitinä ja toiset laittavat väliaikatietoja kavereille Facebookkiin ympäri maailmaa.

Niin, mikä se asia oli mihin piti ottaa kantaa? Ai niin, että onko opettajilla ja oppilaitoksilla sitä tulevaisuutta? Varmaan on, en todella luottaisi monikansallisten yritysten kaikkitietävyyteen siitä, mitä meidän pikku Tiinan pitäisi opiskella heidän näkökulmastaan, jotta paikka yrityksessä aukeaisi. Niin kauan kun kasalliset tullimiehet ja rajavartijat ovat työpaikoillaan, tarvitaan kansallista ennustetta tulevaisuudesta, jota opettajat ja oppilaitokset rillit huurussa lähtevät toteuttamaan. Opettajat joutuvat kyllä siinä tapauksessa tekemään sitä työtä ja eikä pahaa tekisi jos pitäisivät pieniä aivoriihiä yhdessä ongelmallisista asioista, niitä kyllä riittää tulevaisuudessa.