Lomatunnelmista

Mikähän meitä maalla syntyneitä 50‒lukulaisia riivaa kesäloman vietossa? Kunnon kesäloma ei ole mikään loma ilman A4: n mittaista työlistaa. Asiaa kannattaa hieman pohtia. Olemmeko niin sinisilmäisiä, että pienikin ärsyke laukaisee työvietin? Vai kolkuttaako protestanttinen työmoraalin kello tekemättömän lomapäivän jälkeen? Jos naapurilla on kesämökin pihaan rakennettu kesäkeittiö, niin onhan se meille myös saatava, ettei aina tarvitse tulla kehumaan, kuinka maukkaita muurinpohjalettuja vaimo oli tehnyt. No huh, huh, meinaa jo nyt hiki nousta pintaan, kun ajattelee miten paljon jäi lomalla tekemättä.

Ei ollut totta, varsinaisia laiskottelupäiviä ei muuten ollut. Jos satoi vettä, se tiesi shoppailupäivää, tai sitten puunattiin sisätiloissa lattioita tai siivottiin varastoja ja väiteltiin siitä, mitä saa heittää roskiin ja mitä ei. Sota‒ajan elänyt polvi kun osaa laittaa kaiken talteen, jos vaikka joskus tarvitaan teemalla. Kannat kaikki haljenneet porsliiniastiat mäkeen ja huomaat seuraavana päivänä, että siinä ne taas ovat vanhoilla paikoillaan, kuin tatti. Löytyihän niitä aarteitakin. Ihmeteltiin aittarakennuksen perkaamisen yhteydessä orsilla riippuvia koipussiin pakattuja vaatteita, että mikä ihme tämäkin musta pieni pusero mahtaa olla. Selvisi, että isovanhemman kirkkopusero se oli vuodelta 1912. Samoin kuin kartiomainen halkaistu puunkappale, josta ei tehty polttopuuta. Se oli puolestaan hattupuu, jota käytettiin kolmekymmenluvulla, kun kaikki tehtiin itse, jopa hatut. Ei siis pelkkää pölyn nielemistä sadepäivänä aitassa, vaan katsaus historiaan. Turhaa työtä, koska vanhemman polven säilytysvimma vuoksi saman siivouksen saat tehdä ensi kesänä, jos tulee sadepäiviä ja niitähän Suomen suvessa riittää.

Tuleeko työvimma kesäloman konflikteista? Mikäli suku on koolla, väitän, ettei väittelyltä voi välttyä. Yleensä ristiriidat asioista alkavat jo aamiaispöydässä. Sisarusten väliset keskustelut ovat hedelmällistä kuultavaa sille jonka ne työt pitää sitten pääasiallisesti tehdä. Valitettavasti se miten jokin pienikin asia saatetaan tehdä vaikeaksi, sattuu kesälomalla. Onko sitten niin, että sisarusten ollessa yhdessä kaivellaan vanhoja ja oletetaan, että homma jatkuu aikuisenakin samalla tapaa kuin lapsuudessa? Piti saada muurinpohjalettuja. Tuumasta toimeen ja aukaistaan netti. Joo, meiltä löytyy vanha muurinpata, joka on käyttämättömänä maannut rannassa jo kolmekymmentä vuotta. Ja ei kun riskit miehet vierittämään sadan litran muuripata jyrkkää mäkeä ylös pihaan. Tämän jälkeen alkaa väittely siitä, millaisen alustan pata vaatii, minkä jälkeen riskit miehet hakevat vanhoja säilytykseen laitettuja tiiliä kasan ja alkavat sommitella padalle petiä. Vaimoväki lähtee luottavaisin mielin valmistamaan lettutaikinaa. Ehkä se oli onnistunein asia kesälomalla 2013. Ne olivat niin hyviä, että varmasti mainitsen naapurille ja näytän heille lettupataa.

Entä marjat, nehän pitää kerätä talveksi pakkaseen. Vaikka entisetkin ovat vielä syömättä, uusia marjoja pitää saada. Soittokierros sukulaisille, mistä löytyy mustikoita, onko vattuja? No hemmetti, minähän tulen sinne poimimaan niitä. Hirvittävä kilpajuoksu metsään, rohmulla poimitaan marjat ja roskat samaan sankoon, kyllä ne joku siivoaa. Ei ole säilytysrasioita, pitää käydä kyläkaupassa ostamassa taas uudenväriset rasiat tälle marjavuodelle.

Viimeinen, muttei vähäisin lomaan kuuluva asia on lomakunto. Talvella tuli päätettyä, että sitten kesälomalla minä lenkkeilen joka päivä. Herään aamulla kello kuusi ja hilpaisen kympin ennen aamiaista. Ei herännyt, ei sitten millään. Siitä jäi pieni stressinpoikanen, etten saanut itseä niskasta ylös.

Että kyllä oli taas ihana loma. Vielä kun jaksaisi töihin mennä.