Suomi on eurooppalainen?

Suomi on ruotsalainen, ohjelma innoitti minua ensin ajattelemaan ja sitten kirjoittamaan. Dokumentti on katsaus lähes 700 vuoden mittaiseen aikaan, jolloin olimme osa ruotsia kaikessa sen valtiollisessa olemuksessaan. Mitä se on antanut meidän suomalaiseen identiteettiin, mitä yhteistä meillä yleensä on?

Länsimainen sivistys tuli Suomeen Ruotsin ja katollisen kirkon kautta kolmen ristiretken, uskonsodan jälkeen. Idänuskonnon leviäminen pysäytettiin Viipurin taakse. Toinen merkittävä tekijä oli kuningas Kustaa Vaasa, jonka aikana irtauduttiin katollisen Rooman vaikutuksesta. Kustaa Vaasa halusi lujittaa yhteisen valtakunnan idän uhkaa vastaan ja tarvitsi siihen varoja. Kuninkaasta tuli kirkon päämies ja kirkon varat otettiin valtion hallintaan.

Papisto saarnasi ja lujitti omalla toiminnallaan valtion ideologiaa ja luterilaisia arvoja, lainkuuliaisuutta valtion hallintoa kohtaan, tunnetta oikeasta ja väärästä henkilökohtaisella tasolla niin ettei yhteisön paine siihen pysty. Samalla köyhäinapu koki taantumisen, koska enää ei voinut taivaspaikkaa ostaa lahjoittamalla rahaa köyhäinapuun. Asia korjaantui 1700- 1800 luvulla, jolloin kirkon itsemääräämisoikeus siirtyi kunnille.

Merkille pantavaa oli, ettei suomalaisia pakko ruotsalaistettu vaan oma kirjakieli syntyi ja kirjallisuutta käännettiin Suomeksi. Luterilaiseen mentaliteettiin kuuluu työn tekemisen arvostus, ja sen olemme sisäistäneet niin hyvin, että meille on hyvin vaikea ymmärtää sosiaalisten etujen hyväksikäyttöä. Sanonta ”Ken ei työtä tee, sen ei syömän pidä, ”on vieläkin ohjenuora, jota on vaikea katkaista.

Voimmeko tämän hienon historiadokumentin jälkeen unohtaa pohjoismaisen hyvinvointivaltion menneenä? Ehkä pitäisi ajatella, mitä muutoksia EU ja yhteinen Eurooppa on tuonut ja on tuomassa meille suomalaisille. Pitääkö suomalaisten lopettaa hyvinvointimallin ottaminen Ruotsista ja mennä mukaan jyrkkiin tuloeroihin ja suoranaiseen ihmisten hyväksikäyttöön suuren maailman mukaan?

Moni hyvä kehitys on pysähtynyt totalitarismiin ja ihmisten oman oikeudenmukaisuuden puutteen tuntemiseen, eli mennään mukaan yhteisön painostukseen. Esimerkkinä, kaukaisena sellaisena voin kertoa arabialaisen matemaattisen sivistyksen ja arabialaisten numeroiden ylivertaisuuden syntymisen aikana, jolloin ei ollut islaminuskontoa. Viisaat hallitsijat edistivät omalla toiminnallaan kehitystä ja levittivät sitä. Numerot tulivat Eurooppaan Espanjan arabialaisen kauden jälkeen ja levisivät siitä eteenpäin.

Islamilainen kehitys johti taantumaan ja kuten nykyisin saamme todeta, mielettömään verilöylyyn. Toinen kaukainen esimerkki ovat roomalaiset, jotka valloittamalla ja alistamalla muita kansoja keräsivät rikkauksia, mikä myöhemmin johti rappeutumiseen ja valtakunnan tuhoon. Mikään itsevaltaisesti johdettu riistäminen ei ole onneksi voittanut, mutta sekasorto ja sosiaalinen heikkous ruokkivat sitä. Ääriliikkeet saavat helposti puolelleen joukkoja, jotka hetken yhteisöllisyyden panostuksen alla kokevat olevansa vallan kahvassa kiinni. Totuus on kuitenkin, että se tukahduttaa kaiken kehityksen ja sivistyksen.

Siinä mielessä pohjoinen hyvinvointivaltio oli mallina rikkaasta tasapuolisesta kehityksestä, sosiaalisesta hyvinvoinnista, ei pelkoa tulevasta, koska pelko ja eriarvoisuus johtavat taantumaan ja kehityksen pysähtymiseen. Kovat otteet yrityksissä tuskin johtavat uusiin ideoihin paremmista ja myyvistä tuotteista. Mitkään pakkolait tuskin tuovat takaisin hyvinvointivaltiota. Sääli, jos eurooppalaisuus ja tulevaisuutemme on uuden mallin mukaista.