Voimamies?

Mikä kuntosaleissa koukuttaa? Onko salilla käyminen pelkkä harrastus? No, luulenpa, ettei ole jos minulta kysytään. Olen aloittanut salilla hikoilun vuonna 2008 säännöllisesti noin kolme neljä kertaa viikossa. Yhteensä erilaisia ryhmäliikuntatunteja on kertynyt noin 1680 laskujen mukaan. Alusta asti olen käynyt sisäpyöräilytunneilla ja tunnin Powerissa, missä levypainoilla ja penkillä käydään läpi jalat, selkä, hartiat, ojentajat, hauis ja vatsa. Eli kaikki peräjälkeen.  

Periaatteessa en henkilökohtaisesti tunne kuin muutaman henkilön, jotka liikkuvat samoilla tunneilla. Kuitenkin samoja naamoja on yhteisillä ryhmätunneilla kolmestakymmenestä viiteenkymmeneen. Niin, olisiko se kuitenkin se vanha kunnon armeija efekti, että tekee muitten mukana, itsestään ei tulisi mitään. Voi pitää paikkansa. Onhan sanonta, että joukon jatkona menee huonompikin.  

Sitten mietitään, olisinko huonommassa kunnossa, jos en kävisi salilla. Olen pari kertaa venäyttänyt selän salilla ja joutunut olemaan poissa muutaman viikon, mutta että kunto. Tuskin olisin sen paremmassa kunnossa, koska olen lenkkeillyt koko ajan. Sali on siis kuntoindeksin kartalla sijalla kaksi tai ei sitäkään. Peruskunto pysyy juoksemalla, koska se pitää yllä keuhkojen ja verenkierron hyvinvointia. 

Mikä se sitten sinne salille vetää? Näyttämisen haluko, vai liikuntaa harrastavat tytöt. No, en voi kieltää, mutta totuus on että saliliikuntaa harrastetaan myös laihduttamisen takia ja erilaisia Personal Trainer paketteja ja hyvinvointipiirejä on joka salilla, missä ravinto ja liikunta yhdistetään terveeseen elämäntapaan ja sen opettelemiseen. Kenelle siellä nyt voisi voimiaan näyttää? Ohjaaja tyttönen saattaa laittaa tankoon puolet enemmän painoja ja liikutella niitä samalla kun ohjaa hyvinkin kevyen näköisesti. Minusta ei olisi vetämään kahta tunnin mittaista ryhmäliikuntatuntia, minkä jälkeen itse olen kuin veteen heitetty pesusieni, joo ne vetävät ja hymyilee lähtiessä toivottaen tervetuloa seuraavaan kertaan. Ehkä kaikkein nöyryyttävin näky on lihaksikas bodari, joka erehtyy tulenmaan ryhmäliikuntatunnille, missä käytetään normipainoja, mutta niitä painoja saatetaan liikutella edestakaisin viidestä kuuteen minuuttiin. Ei siis haeta mitään lihasmassaa vaan kestävyyttä ja terveyttä, ei haluta rikkoa lihassoluja. Bodari jaksaa noin puoleen väliin ja väsähtää. He nostavat hirvittäviä painoja muutaman kerran kuunnellen lihasten rutinaa ja lopettavat huohottaen.  

Kiitos ei, ei ole minun tavaramerkki. Kaaduin tässä menneenä viikonloppuna varastosta tulessani oikein pahasti. Tavarakassin kantohihna tarttui jalkaan ja lensin mätkähtäen ilmassa ovenkynnyksen ja betonilaattojen päälle. Vähän aikaa ilmaa etsiessäni aloin pyöritellä päätä ja jalkoja, olivatko paikat rikki vai ehjinä. Niin vaan selvittiin ilman murtumia ja siitä saan kiittää kuntosalia. Loppupäätelmä on, että halu säilyttää ja kokea säännöllistä tunnetta, että salilla käynti on hyvä juttu, on se mikä minua sinne vetää.