Mikä
kuntosaleissa koukuttaa? Onko salilla käyminen pelkkä harrastus? No, luulenpa,
ettei ole jos minulta kysytään. Olen aloittanut salilla hikoilun vuonna 2008
säännöllisesti noin kolme neljä kertaa viikossa. Yhteensä erilaisia
ryhmäliikuntatunteja on kertynyt noin 1680 laskujen mukaan. Alusta asti olen
käynyt sisäpyöräilytunneilla ja tunnin Powerissa, missä levypainoilla ja
penkillä käydään läpi jalat, selkä, hartiat, ojentajat, hauis ja vatsa. Eli
kaikki peräjälkeen.
Periaatteessa
en henkilökohtaisesti tunne kuin muutaman henkilön, jotka liikkuvat samoilla
tunneilla. Kuitenkin samoja naamoja on yhteisillä ryhmätunneilla
kolmestakymmenestä viiteenkymmeneen. Niin, olisiko se kuitenkin se vanha kunnon
armeija efekti, että tekee muitten mukana, itsestään ei tulisi mitään. Voi
pitää paikkansa. Onhan sanonta, että joukon jatkona menee huonompikin.
Sitten
mietitään, olisinko huonommassa kunnossa, jos en kävisi salilla. Olen pari
kertaa venäyttänyt selän salilla ja joutunut olemaan poissa muutaman viikon,
mutta että kunto. Tuskin olisin sen paremmassa kunnossa, koska olen lenkkeillyt
koko ajan. Sali on siis kuntoindeksin kartalla sijalla kaksi tai ei sitäkään.
Peruskunto pysyy juoksemalla, koska se pitää yllä keuhkojen ja verenkierron
hyvinvointia.
Mikä
se sitten sinne salille vetää? Näyttämisen haluko, vai liikuntaa harrastavat
tytöt. No, en voi kieltää, mutta totuus on että saliliikuntaa harrastetaan myös
laihduttamisen takia ja erilaisia Personal Trainer paketteja ja
hyvinvointipiirejä on joka salilla, missä ravinto ja liikunta yhdistetään
terveeseen elämäntapaan ja sen opettelemiseen. Kenelle siellä nyt voisi voimiaan
näyttää? Ohjaaja tyttönen saattaa laittaa tankoon puolet enemmän painoja ja
liikutella niitä samalla kun ohjaa hyvinkin kevyen näköisesti. Minusta ei olisi
vetämään kahta tunnin mittaista ryhmäliikuntatuntia, minkä jälkeen itse olen
kuin veteen heitetty pesusieni, joo ne vetävät ja hymyilee lähtiessä toivottaen
tervetuloa seuraavaan kertaan. Ehkä kaikkein nöyryyttävin näky on lihaksikas bodari,
joka erehtyy tulenmaan ryhmäliikuntatunnille, missä käytetään normipainoja,
mutta niitä painoja saatetaan liikutella edestakaisin viidestä kuuteen
minuuttiin. Ei siis haeta mitään lihasmassaa vaan kestävyyttä ja terveyttä, ei
haluta rikkoa lihassoluja. Bodari jaksaa noin puoleen väliin ja väsähtää. He
nostavat hirvittäviä painoja muutaman kerran kuunnellen lihasten rutinaa ja
lopettavat huohottaen.
Kiitos
ei, ei ole minun tavaramerkki. Kaaduin tässä menneenä viikonloppuna varastosta
tulessani oikein pahasti. Tavarakassin kantohihna tarttui jalkaan ja lensin
mätkähtäen ilmassa ovenkynnyksen ja betonilaattojen päälle. Vähän aikaa ilmaa
etsiessäni aloin pyöritellä päätä ja jalkoja, olivatko paikat rikki vai ehjinä.
Niin vaan selvittiin ilman murtumia ja siitä saan kiittää kuntosalia. Loppupäätelmä
on, että halu säilyttää ja kokea säännöllistä tunnetta, että salilla käynti on
hyvä juttu, on se mikä minua sinne vetää.