Olen käynyt
raveissa kolme kertaa kuluvan vuoden aikana. Aurinkoinen, suorastaan polttava
päivä tuli vietettyä Mikkelin raviradalla eilen. Hiljalleen alan tehdä
huomioita siitä, mikä ihmisiä ja minua vetää raviradalle. Ravit ovat kokonaisvaltaista
elämää. Elämään kuuluu iloja, suruja, vastoinkäymistä, onnistumisia, sitkeää
yrittämistä, onnea ja työtä. Aina ei voi voittaa ja sen jos minkä raveissa
oppii.
Pelaamisen ja
oman valinnan seuraaminen itse kilpailussa, niillä muutamalla ratakierroksella
on yksi kiehtova tilanne, jonka aikana jännitys suorastaan kihelmöi katsojissa.
Selkä suoristuu, katse naulautuu juokseviin hevosiin, loppusuoran taistelua
seurataan seisten ja kannustetaan veikattua hevosta. Mielessä pyörii ajatus” Voittiko
minun hevonen”. Yleensä voittajahevonen ratkeaa vasta maalisuoralla tai
vasta viimeisillä kymmenellä metrillä ennen maalia. Usein tarvitaan
maalikameraa, minkä katkeran suloisesta todisteesta on myös omakohtaista
kokemusta. Viimehetkellä kaksarikuponki saattaa muuttua kaateettomaksi paperin
palaksi, koska jokin takarivin tähti työntää turpansa ensin maaliin.
Eilen
seurasin pelaajaa, joka tosiaan keskittyi pelaamiseen lähes täydellisesti.
Vanhempi mieshenkilö, varmaan kokenut pelaaja istui penkillä lähtölista
käsisään ja teki merkintöjä listaan, katsoi näytöltä hevosten esittelyn ja juuri
ennen Totokierroksen sulkeutumista antoi lippunsa luukulta ja palasi seuraamaan
lähtöä. Kaikki tapahtui kuin opitun kaavan mukaan. Jotkut henkilöt unohtavat
muun maailman lenkkeillessään tai hoitaessaan puutarhaa, ravipelimies on täysin
samoilla linjoilla.
Paitsi, jos
käsitykseni mukaan haluat tulla asiantuntijaksi ravimaailmaan, sinun on
rakennettava asiantuntijuutesi kuin yrittäjä rakentaa oman osaamisensa. Pienin
askelin kerrallaan tieto ja kokemus tarttuu takaraivoon ja hallitset yhä
suurempaa kokonaisuutta, joka tähtää siihen, että pallo menee reikään, golf
termein sanottuna.
Raviliiga on
tämän vuoden uusi juttu, johon minulla on kunnia osallistua. Se on hyvä
tilaisuus kasvattaa asiantuntemusta raviliigan asiantuntijoiden johdolla.
Kaikki alkaa siitä, että sijoitat sata euroa liigahevoseen. Itse sijoitus
huudetaan syksyllä Ypäjän varsahuutokaupasta. Sitä ennen voit perehtyä
huudettavien varsojen listaan ja tehdä asiantuntijoiden opastuksella huomioita
mihin asioihin valinnassa pitää fokusta.
Samoin on
aloittavalla yrittäjällä. Hän tekee liikesuunnitelman, laskee erilaisista vaihtoehdoista
parhaan tuloksen ja tekee riskianalyysin. Raviliigassa on pieni riski, mutta
jos ostat osuuden hevosesta ovat riskit jo melkoiset. Saattaa mennä monta
vuotta ettei sijoitus tuota mitään tai juoksijaura tyssää vammaan. Hevonen ei
ole mikään robotti, joka on tehty parhaasta teräksestä, ei ole, se on
inhimillinen luontokappale, jolla on oma persoona ja geenit. Sillä on hyviä ja
huonoja päiviä. Sen pitää oppia pitämään laumassa puolensa ja myös voittamaan.
Tässä kohdassa ravivalmentajan asiantuntemus ja kokemus ovat ratkaisevassa
osassa. Sivu hyppynä en malta olla mainitsematta lasten kasvatusta, ei paljon
eroa. Liigakirjeessä oli teksti, jonka liitän alle.
Varsalla pitää
olla luonnetta ja persoonallisuutta, mutta myös tietynlaista nöyryyttä,
ollakseen valmis tekemään töitä menestyksen eteen."
Jos
edelliseen tekstiin muutetaan varsa sanan tilalle nimi jääkiekkopelaajalla,
saadaan mielestäni oiva tilannekuva sekä ravi -että jääkiekkovalmennuksesta.
Eivät paljon eroa toisistaan. No, siis periaatteelta, mutta mielenkiintoista.
Miten paljon ja millaisilla menetelmillä valmentajat muokkaavat kasvattejaan.
Sanoisin, että raha ratkaisee sekä jääkiekossa, että ravihevosvalmennuksessa.
Jääkiekkoilija löytää hyvin herkästi itsensä farmiliigasta, jos pisteet niin
näyttävät. Erilaiset tilastot ovat karuja luettavia ja toimivat menestymisen mittana
molemmissa lajeissa.
Toisaalta
molemmat lajit työllistävät henkilöitä. Mielestäni hevonen tarvitsee jopa
enempi ammattilaisia ympärilleen kuin mustan lätkän perässä luistelija. Tänään
ei varsinkaan Suomessa pidä paikkaansa se, että ravit olisivat eläimen
rääkkäämistä. Hevosista pidetään hyvää huolta, ja onhan se sijoitus. Sitä
syötetään juuri oikealla ravinnolla, sen kuntoa seurataan mittaamalla kuume,
sykkeet, veriarvot lähes päivittäin. Sen päivä on aikataulutettu. Sitä pestään
ja hierotaan. Mikä tarkeintä sillä on oma luonne ja tahto. Eläin ja erityisesti
hevonen vaistoaa herkästi hoitavan ihmisen ja osaa käyttäytyä sen mukaan.
Suomi on tietokonepelien
tekijöiden kärkimaita. Olen etsinyt ravihevosmaailmaan liittyviä tietokonepelejä
ilman tulosta. Ja miksi ei sitä häviämään oppimista voisi opetella jo koulussa
Toton avulla. Sen voisi yhdistää yrittäjyyskasvatukseen teemalla opi
yrittäjyyttä pelaamalla.
