Kuriton sukupolvi on Matti Kassilan ohjaama elokuva
vuodelta 1957. Tarkalleen siis 60 vuotta sitten. Elokuvassa professoriperheen
jälkikasvu omaksuu uutta nuorisokulttuuria ja pitää hauskaa. Maailma on
muuttunut melkoisesti 60 vuodessa, mutta nuoret opettelevat oman sukupolvensa
kulttuuria tänäkin päivänä. Mikäli vastaava elokuva ohjattaisiin 2017, olisi elokuvan
syvin olemus lähtökohtaisesti sama sukupolvien välinen ristiriita.
Mutta, muutta kun tämän päivän yläasteen 13- 14
vuotiaat teinit laittavat ranttaliksi koulussa, saattaisi monen nuoren
vanhemman suu mennä mutrulle. Huomatkaa ikä vasta 13 vuotta ja koulussa pojat
esittävät johtajaurosta vetämällä tunnin alussa kondomin päähän ja puhaltamalla
siihen ilmaa. Pahimmillaan tyttöjä esineellistetään ja haukutaan huoriksi,
vaikka he istuvat vieressä. Tyttö kuuluu johtavalle urokselle. Muut
yrittävät piirittää ja kiusata kännyköillä vielä vapaana olevia.
Opettaja joutuu todistamaan kyseistä käyttäytymistä
oppitunneilla, jos niitä oppitunneiksi voi sanoa. Pahimmat häiriköt ovesta
pihalle rauhoittumaan ja uusi johtajauros saa tilaa. Entinen sisälle ja uusi
ulos, ovi käy ja tunnin asia jää oppimatta. Lopuksi oppilaat arvioivat
opettajan kykyä opettaa ja syyttävät opettajaa, kun eivät osaa tehtäviä.
Niin että kuriton sukupolvi. Sanoisin, että
välinpitämätön sukupolvi, joka on ottanut väärän mallin. Ihaillaan ns. kovia
jätkiä, jopa vankilakundeja, joiden valokuvia katsellaan. Ei tarvitse olla
monta häirikköä luokassa kun homma karkaa lapasesta.
Ketä pitäisi syyttää? En aivan ensimmäisenä lähtisi
kuitenkaan syyttämään maahanmuuttajia, jotka tuntuvat joidenkin mielestä olevan
kaiken paha ja alku. Oma kohtainen kokemus on se, että parhaiten käyttäytyviä
ja opettajia kunnioittavia oppilaita ovat maahanmuuttajanuorukaiset. Heillä
vanhempien kunnioitus on vielä normi. Samoin romaaninuoret, ei mitään ongelmia.
Onko ihmisiltä mennyt toivo paremmasta? Jos ei ole
toivoa paremmasta, niin ongelmia seuraa. Sanoisin, että paremminkin vanhemmalta
sukupolvelta siirtyy toivottomuus nuorille. Nuoret keksivät omat pakoon pahaa
oloa menetelmät kyllä itse. Koulussa opettaja sattuu olemaan hyvä kohde, johon
pahaa oloa voi purkaa.
Opettaja voi ohjata ja puuttua häiriköintiin omilla
keinoillaan ja joskus se auttaa. Edellisellä tunnilla puhuteltu ja luokasta
poistettu oppilas ei häiriköi seuraavalla kerralla, mutta on niitä jukuripäitä
joihin ei mikään auta. Sen voi jokainen itse päätellä kannattaako kuilua
hyväosaisten ja huono-osaisten välillä kasvattaa, vai jakaa toivoa ja
hyvinvointia tasaisesti.
