tiistai 7. helmikuuta 2017

Kuriton sukupolvi


Kuriton sukupolvi on Matti Kassilan ohjaama elokuva vuodelta 1957. Tarkalleen siis 60 vuotta sitten. Elokuvassa professoriperheen jälkikasvu omaksuu uutta nuorisokulttuuria ja pitää hauskaa. Maailma on muuttunut melkoisesti 60 vuodessa, mutta nuoret opettelevat oman sukupolvensa kulttuuria tänäkin päivänä. Mikäli vastaava elokuva ohjattaisiin 2017, olisi elokuvan syvin olemus lähtökohtaisesti sama sukupolvien välinen ristiriita.
Mutta, muutta kun tämän päivän yläasteen 13- 14 vuotiaat teinit laittavat ranttaliksi koulussa, saattaisi monen nuoren vanhemman suu mennä mutrulle. Huomatkaa ikä vasta 13 vuotta ja koulussa pojat esittävät johtajaurosta vetämällä tunnin alussa kondomin päähän ja puhaltamalla siihen ilmaa. Pahimmillaan tyttöjä esineellistetään ja haukutaan huoriksi, vaikka he istuvat vieressä. Tyttö kuuluu johtavalle urokselle. Muut yrittävät piirittää ja kiusata kännyköillä vielä vapaana olevia.
Opettaja joutuu todistamaan kyseistä käyttäytymistä oppitunneilla, jos niitä oppitunneiksi voi sanoa. Pahimmat häiriköt ovesta pihalle rauhoittumaan ja uusi johtajauros saa tilaa. Entinen sisälle ja uusi ulos, ovi käy ja tunnin asia jää oppimatta. Lopuksi oppilaat arvioivat opettajan kykyä opettaa ja syyttävät opettajaa, kun eivät osaa tehtäviä.
Niin että kuriton sukupolvi. Sanoisin, että välinpitämätön sukupolvi, joka on ottanut väärän mallin. Ihaillaan ns. kovia jätkiä, jopa vankilakundeja, joiden valokuvia katsellaan. Ei tarvitse olla monta häirikköä luokassa kun homma karkaa lapasesta.
Ketä pitäisi syyttää? En aivan ensimmäisenä lähtisi kuitenkaan syyttämään maahanmuuttajia, jotka tuntuvat joidenkin mielestä olevan kaiken paha ja alku. Oma kohtainen kokemus on se, että parhaiten käyttäytyviä ja opettajia kunnioittavia oppilaita ovat maahanmuuttajanuorukaiset. Heillä vanhempien kunnioitus on vielä normi. Samoin romaaninuoret, ei mitään ongelmia.
Onko ihmisiltä mennyt toivo paremmasta? Jos ei ole toivoa paremmasta, niin ongelmia seuraa. Sanoisin, että paremminkin vanhemmalta sukupolvelta siirtyy toivottomuus nuorille. Nuoret keksivät omat pakoon pahaa oloa menetelmät kyllä itse. Koulussa opettaja sattuu olemaan hyvä kohde, johon pahaa oloa voi purkaa.
Opettaja voi ohjata ja puuttua häiriköintiin omilla keinoillaan ja joskus se auttaa. Edellisellä tunnilla puhuteltu ja luokasta poistettu oppilas ei häiriköi seuraavalla kerralla, mutta on niitä jukuripäitä joihin ei mikään auta. Sen voi jokainen itse päätellä kannattaako kuilua hyväosaisten ja huono-osaisten välillä kasvattaa, vai jakaa toivoa ja hyvinvointia tasaisesti.