Kevään viimeisen ”Erkkaa verkossa” luennoi
Liisa Keltinkangas- Järvinen. Temperamentti ja syrjäytyminen luento kertoi
siitä, mitä vaikutuksia yksilön temperamentilla on kouluympäristössä,
lähtökohtana jokaisella oleva yksilöllinen temperamentti. Alla on temperamentin
määritelmä Liisa Keltinkangas- Järvinen, ym. http://www.tieteessatapahtuu.fi/011/luonto.htm.
Temperamentilla
tarkoitetaan ihmiselle tyypillistä yksilöllistä käyttäytymis- tai reagoimistyyliä,
joka erottaa hänet muista. Temperamentti kertoo, kuinka ihminen tekee sen, mitä
hän tekee, ei sitä, mitä ihminen tekee, eikä sitä, miksi hän tekee. Kun
kuvailemme ihmistä, puhumme usein temperamenttipiirteistä, koska temperamentti
on paitsi yksilöllinen, "erottaa ihmisen muista", niin ulospäin
näkyvä ja helposti havainnoitavissa oleva. Emme tiedä, miksi ihminen on
huonolla tuulella, mutta voimme helposti havaita, millä tavalla hän sen
osoittaa.
Lähtökohtana on siis, että saamme luonnon arpajaisissa jokainen pysyvän
ominaisuuden, joka ilmenee persoonallisuuden biologisena pohjana. Se on
sidoksissa aivorakenteisiin ja fysiologiaan. Kasvatus ja ympäristö muovaavat
temperamenttia elinkaaren ajan. Aluksi kasvattajina ovat lapsen vanhemmat ja
myöhemmin koulu ja lähipiiri. Temperamentti ei tuota persoonallisuutta vaan
ympäristön palaute tuottaa persoonallisuuden. Temperamentti ei vaikuta
oppimiseen ainoastaan ensireaktioon, miten asioihin suhtaudutaan. Ei ole
poikkeavia temperamentteja vain normaaleja. Temperamentin tehtävä on säilyttää
yksilöllisyys.
Luennoitsija oli huolissaan siitä, että tehdyn tutkimuksen mukaan
temperamentti vaikuttaa arvosanoihin Suomen kouluissa. Suomella on länsimaiden
korkein ero tyttöjen ja poikien arvosanoissa. Yhteiskunnalle ei ole
tarkoituksenmukaista, että vai tytöt menevät jatkoon opiskelussa ja tämä kehitys vain
kasvaa vuosi vuodelta. Tutkimuksen mukaan temperamentti selittää yli 40 %
matematiikan ja äidinkielen arvosanojen varianssista (oppilaiden välisistä
eroista), vaikka temperamentilla ei ole vaikutusta oppimiseen.
Elämme suvaitsemattomuuden aikaa ja arvostamme henkilöitä joilla on
korkea itsetunto, sosiaalisuus ja kyky riskinottoon. Sosiaalinen avoin ja
iloinen henkilö koetaan yhteiskunnassa positiivisena. Kouluympäristö siis
suosii tietynlaisia temperamentteja ja jättää muut alisuoriutujiksi.
Tutkimukseen osallistui 10 % Suomen peruskouluista ja 4200 henkilöä, joukossa
myös opettajia.
Katse kohdistuu siis opettajaan. Määrääkö opettaja oppilaan
opiskelutyylin ja saako hän arvostelussa ottaa sen mukaan? Kaksi oppilasta
tekee perusteiltaan samanlaiset työt. Toinen on ollut poissa tunneilta, pyytää
lisäaikaa ja on huonosti tavoitettavissa. Kun nyt on aamu-uninen ja kohtaa
stressin omalla tavallaan. Kuitenkin hän saa numeroa pienemmän arvosanan
opettajalta.
Miten opettajan tulisi toimia:1) opettajan tulisi ottaa huomioon
oppilaiden temperamentin ääripäät, niin että hän tasoittaa niitä, 2) opettajan
pitää tunnustaa jokaisen yksilön oma luontainen temperamentti luontaiseksi
tavaksi opiskella, 3) temperamenttia ei tule sotkea oppimiseen, 4) oppilaita ei
pidä jakaa temperamentin mukaan ryhmiin, vaan pyrkiä tasoittamaan ryhmissä
erilaisia ääripäitä, 5) oppimisympäristön rakenteelliset ratkaisut huomioitava
siten, ettei temperamentin mukaan oppilas kuluta turhaan energiaa, esimerkiksi
varautuneelta ja estyneeltä oppilaalta kuluu energiaa koska hänen pitää olla nopeasti
valmis tekemään uusia asioita, tai luokan seinät ovat täynnä karttoja ja tietoa,
jota kontrolloiva oppilas rekisteröi, eikä pysty keskittymään koetehtäviin, 6)
opettajan kannattaa pyrkiä pitämään vaihtelevia kokeita ja 7) opettajan on
ohjattava temperamenttia, ei arvosteltava